Netissä tulee vastaan jos ja vaikka mitä kivaa, mitä olisi mukava virkkailla. Pienellä omalla tvistillä niitä sitten tulee tehtyä muiden riemuksi. Kaikkia ei ikävä kyllä (teille siis ikävä) tule kuvattua, mutta kaikkein turhimmat kyllä! Osahan näistä kauneuksista meni lahjaksi, osan tein muuten vain ja osa taitaa vieläkin lusmuta vaatehuoneen perällä. Ilkeää. Mutta ehkä ne sieltä löytävät vielä, vaikkapa juuri sinun kaappiisii pölyttymään.
Ihastuin nuihin pitsikämmekkäisiin ihan todenteolla ja niitä saikin tänä vuonna lahjaksi useat immeiset ja sen tapaiset. Nopeita tehdä, ainakin omaan silmiin kauniita ja kivan tuntuisia kädessä. Toki jälkimmäiseen vaikuttaa lankavalinta, mutta pääasiallisesti kyllä on kivat! Niitä pitäisi vielä pyynnöstä (uskomatonta!) parit tehdä, jotta kaikki halukkaat olisivat tyytyväisiä.
Työpaikalla yksi yö oli mahottoman tylsä. Siis mahottoman tylsä. Onneksi nyt jotain langantynkiä oli mukana, internet käytössä ja mielikuvitus nollissa yövuoron pahimpinia tunteina niin syntyivät nämä kaunokaiset. Siellä ne tänäkin päivänä ilahduttavat hymyillä viestitaulussa katselijoita. Että kyllä kelpaa toimistossa istua ja ihailla kädenjälkiäni niin! Hahmottelin paljon lisääkin, mutta aika ja sen vähyys ovat haitanneet huomattavasti virkkaustani töissä.
Parasta tässä ideassa varmasti onkin se, että akku ei tyhjene niin nopeasti pakkasella kun känny pysyy lämpimänä, ja helpon lukitusmekanismin johdosta, känny on myös nopea ottaa esiin. Pienimuotoinen markkinointipuhe tähän väliin. Itselleni kyllä ehdottomasti aion tehdä tällaisen kun tästä joulukaamoksesta irti pääsen!
Koreistahan suku tykkää vai miten se menikään niin! Niitä tulikin sitten tehtyä erilaisia, laskinko, että kaikenkaikkiaan tein 14 koria. Tämmöisiä matalia leipäkoreja, vähän syvempiä ns. patonkikoreja sekä pieniä kannellisia koreja.
Itse ihastuin eniten nuihin mataliin leipäkoreihin. Menee ehdottomasti listalle, mitä aiot itsellesi virkata. Patonkikorit ovat olleet näppäriä mm. kaukosäätimille, harjoille yms. Niitä mulla on enemmän kuin tarpeeksi jo itselläni. 
Voi kun olisin aikaisemmin tajunnut, en olisi "tuhlannut" lankoja niihin, vaan olisin ihan itselleni yhden tuollaisen matalan.. Ehkäpä pitää purkamaan alkaa! NOT. Mutta on ne käteviä, nyt kun opin vielä niksin, jolla myös päällimmäisen kerroksen saa tasaiseksi.
Sitten mä löysin netistä myös ikkunanhuurtumisestäjä -ohjeen. Ahhahhaa! Ja löysin siihen ihan tylyjä ohjeita, sellaisia hernepussukkamallisia vain. Eihän se nyt mun pirtaani käynyt vaan piti tehdä niistäkin "omannäköisiä". Eli väsäin sitten tuollaisen pusan, hatun ja juuttisäkkejä. 
Toi hattu on ehkä mun mielestä kaikkein kaunein. Ja kivoin. Vaikka parhaimman vastaanoton sain pusasta sekä juuttisäkistä. Juuttisäkki oli kaikkein kivoin tehdä, ehdottomasti. Eihän ne nyt täydellisiä ole, mutta mun silmiin söpöjä ja kivoja. Korkeutta niillä on 5 cm kaikilla.
Huurtumisenestoainehan on ihan tuttavallisesti kissanhiekkaa, kristallisemmoista. En tiedä toimiiko aikuisen oikeasti, mutta netissä väittävät näin oikeasti käyneen. Nykyään kuitenkin kaikenmaailman lämpösysteemejä ja muita, niin takuuseen ei voi mennä. Lahjana ainakin kiva.
Vähän samaan kategoriaan menevät ihan tämän kirjoituksen ensimmäisissä kuvissa olevat virkatut puhdistuslaput. Paitsi, että ne tiedän itse omakohtaisella kokemuksella toimivan. Hyvin. Ärsyttävä niitä on pestä, mutta levittyy rasvat ja meikkivoiteet todella hyvin.
Tiskiräteistä mulla ei vielä omakohtaista kokemusta ole, mutta seuraavat teen itselleni. Yllä olevassa kuvassa on osa lahjaksi menneistä, eri tekniikoilla ja malleilla. Tiedä sitten. Huhupuheet kyllä kertovat, että toimisivat erittäin hyvin ja mitä useammin pesee, sen paremmiksi tulevat.
Tarpeeseen menivät myös sipulipussi sekä suodatinpusseille tarkoitettu pussukka. Jälkimmäinen hassusti vääntyi kuprulle silityksessä, saapi nähä oikoneeko käytössä ja kulutuksessa. Toivon mukaan. Koska omaan silmään oli sen verta nätti, että saattaisin hieman muokattuna itsellenikin moisen tehdä.
Yksi ehdoton suosikkilahja, jonka virkkasin oli tämä yberpehmeä viltti. Ihan valmiiksi sitä en lahjapussiin saanut, mutta lupasin jatkaa sen loppuun myöhemmin. Pituudesta jäi noin 20 - 30 cm vajaaksi.
Työ oli nopeaa tehdä ja kun ei oikeastaan ollut mitään valmista mallia, fiilispohjalla vain värejä sinne tänne lisäsin harmaaseen pohjaan, sujahti rivit kuin unessa. Pimtakin omaan silmään kivalta näytti, hyvällä suomenkielen lausentamisella sanoo hän. Useimmitenhan sitä sanotaan, jotta yksinkertainen on kaunista, ja tässä työssä sen nimenomaan voi sanoa toteenkäydyksi.
Ainoa mikä oli inhottavaa, oli tietenkin lankojen päättely, sotkeutuminen ja solmuuntuminen. Ihan hämmästellä täytyy vieläkin, miten noin isotöisen kädenjälki onkin noin tasaista. värisävytkin osuivat yksyhteen, mikään ei pahasti osu silmiin, vaikka arkailin tuota valkoista. Se on sellainen tehosteväri, nih.Lopussa sitten veitikkaiset kissapatalaput toivottavat iloisia vuoden viimeisiä päiviä virnuillen. Nämä menivät jo marraskuussa synttärilahjana, mutta saavat hymyn huulille aina ja uudestaan. Kurnau!
