Oon ollut ihan superkiltti. Kiltteyden perikuva. Paras kiltti. Mahtavan kiltti. Koska sain hirmu kasan lahjoja, oikeasti. Kyllä tontut tietävät minkä ikkunan takana kannattaa vaklata. Tai ei tarvitsisi, koska mähän olen niin kiltti!
Sain piiitkän patalapun, pipon, lankaa, kynsileikkurisarjan, vihreitä kuulia, naaam! Alaikäisen tekemää rocky roadia, Wiener nougattia (yber NAM!) sekä näitä mitä on kuvissa. Ja ainoa mitä toivoin oli vihreät kuulat. Ja hyvää jouluruokaa. Paljon. Sain kaiken ellen enemmänkin maailman parhaan seuran kera jouluna.
Yksi hymyn huulille kirvoittavista lahjoista oli ehdottomasti Poltergeist -dvd, Arvatkaappa kuka on sitä etsinyt pitkin ja poikin mäennyppylöitä. Enkä ikinä sano ei Kingin kirjallisuudelle. Kyllä joku tietää vaan ei kerro, grau. Kehräys.
Toinen aivan maailman paras lahja oli alaikäisen itse tekemät suklaat sekä tonttu! Aivan ihana, ihan itse mullen teki! Voiko sydän sulaa johonkin noin täydelliseen! Kyllä tipassa oli pitelemässä. Niin ja sainhan mä kännykänkin, sellaisen missä on näyttö ehjä. Ja toimii. Voih. Mun sanat vaan ei riitä kertomaan näistä.
Tottahan sitten oli se pakollinen alkoholipläjäys tämmöiselle kaappijuopolle. Tai kaappiin viinaa haalivalle antijuopolle. Ainahan mä töissä olen, ja opiskelen. Tai virkkaan. Ei mulla ole aikaa juopotella! Mut saa sitä mun kaappiin ostaa. *Grin* Sitten eläkepäivillä alan tyhjentämään ja päästämään mopon irti.
Sain myös tämmöisen keraamisen puukkosarjan. Se on näppärä, pieni ja käteen sopiva -setti. Koska tunnetustihan mä kokkaan kotosalla ihan hirmuisesti niin tämä tuli tarpeeseen. Eihän sitä tedä! Saatan mä vielä joskus kokota! Nii. Ei pidä heti alkaa älämölöä pitämään jos ei hetikaikkinyt tapahdu.
Kiitollisuuden määrän ja kiittämisen lopetan tähän karkkikulhoon, joka kuvastaa jouluähkyäni aikalailla. Ikinä koskaan en olisi voinut toivoa tällaisia lahjoja! En ikinä! Voi teitä pikkuisia. Rakkaita.
KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti