Ensin metsästin kaupungin liikkeistä agar agaria. Se oli haastavanlaista hommaa kun ei meinannut mistään löytää. Vihoviimein luontaistuotekaupasta ohjasivat kauppahallin pieneen maustesoppiin ja sieltähän sitten bongasin viimeiset pussit itselleni ja eikun kotiin kokkailemaan!
![]() |
Tästähän se sitten lähti. Pieni otanta vuoresta omenoita, joista valitsin maistuvimmat ja makeimmat. Ei, en maistanut tässä vaiheessa, oletin. |
![]() |
Silppusin ja paloittelin ne kauniisti kattilaan, (koska kauneus on puoliherkkua) jossa keitin ne pehmeiksi mausteinaan vaniljaa, sokeria ja ripaus kanelia. |
![]() |
Agar agaria sitten mittailemaan, lisäämään ja jännittämään lopputulosta. Olipahan haastavaa! Vaikeusaste kohosi tämän herkun tekemiseen tässä vaiheessa. |
![]() |
Lisäsin appeappelsiinimehua ja vettä, hieman elintarvikeväriä (punaista elintarvikeväriä, toim. huom) agar agarin lisäksi. Ja eikun keittelemään seosta. |
![]() |
Ja jähmettyihän se viho viimein! (Oli aika yllatyskyykky!) No, ei siinä niin kauaa kyllä mennyt. (juksaus) Hieman haalea väri elintarvikeväristä huolimatta. |
Nam... Maistiaiset???
VastaaPoista-EEVA P.-