Ikea

Koska ulkona paistaa aurinko ja päivitän tätä suojakertoimien mukaisesti parvekkeella, voi teksti olla lennokkaan häiriintynyttä, koska editseni kulkee ihmisiä tiuhaan tahtia, jotka vaativat myös herkiintyvää huomioni jakamista

Siis kyllä, ystäväni sai ylipuhuttua pitkällisen keskustelun jälkeen (lähetsä, - en mä tiiä, meinasitko sä, - no jos sä meinaat, - no kai sitä voi, - ok, käydään nyt kuluttaa aikaa) lähtemään ihanaan Ikeaan. Ajoimme sinne pienen jännityksen varassa, koska bensamittari oli hieman viivan päällä tai yli, että saadaanko samaan päivään vielä kuntoiluakin suoritettua!

Kuvituskuva,
löydetty netistä

 Vastaan heti parkkipaikalla tuli ihmisiä valtavien kassien ja laatikoiden kera, vaikka kauppa oli vasta auennut! Viereinen kuva ei siis mitenkään liity saapumiseemme, sillä luottokuski ajoi talon alla sijaitsevaan parkkihalliin, josta poislähtiessämme en löytänyt hänen autoaan (onneks ystävällä suuntavaisto pelaa, olis ollut ikävä kävellä pois), mutta onneksi autossa oli hyväntuoksuisia pesulappuja. Jotka siis eivät liity asiaan mitenkään, tuli vain mieleen.

Aloitimme kierroksen yläkerran hienoista looseista ja joka toisen kohdalla olisi tehnyt mieli ottaa kuva! Ton mä haluun ja ton, ja sopis niin hyvin. Todellisuudessahan mun kartanoon ei paljon mitään enää mahdu, mutta mielikuvissa saan tehtyä 40 neliön ihmeestäni 3 kerroksisen mansionin. Löytyi sieltä kyllä kiva lipasto, josta itse en ottanut kuvaa, mutta ystävä jaksoi odottaa maltillisesti ohimenevät ja samaa lipastoa ihailevat täti-ihmiset (eivät olleet keittiötätejä huom.) ja nappasi kuvan. Toivottavasti eivät lopu kesken, koska nyt on kaksi potentiaalista ostajaa jo näille lipastoille! Heti palkkapäivänä..

Sitten löysin myös sen mitä lähdin etsimään tästä ihanasta ostopaikasta! Nimittäin aterinkuivaslootan. Sitä vain oli niin kamalissa väreissä, ettei silmäni olisi kestäneet katsella kerta toisensa jälkeen niitä astiakaapissani. 

 Kun yläkerta oli onnistuneesti kierretty, melkein koimme takapakin ruokailussa. Etteikö muka lihapullia ja muusia saisikaan vielä?! Että aamupalaa?! Eih! Onneksi avasimme suumme ja kysyimme asiaa, jolloin meille selvisi, ettei tarvitsisi odottaa kuin pari minuuttia kuvan mukaiseen herkkuhetkeen. Ja siitä nautimme. Kovasti. Ei se aamupalakaan näin jälkikäteen ajateltuna olisi niin huono idea ollut, mutta tämä oli parempi.

Viimein pääsimme alakertaan löytämään kaiken sen tarpeellisen mitä emme tarvitse. Omalla kohdallani se tarkoitti kylpyhuoneen mattoa (tarvitsen!), ystäväni kohdalla kuvituskuvan mukaista tavaramäärää (ilkeilyä). Ei vaineskaan, kohtuudessa pysyttiin, ihan kassalle asti. Siellä kun vastaan kasahti usean immeisen jono joka avoimella tuutilla, kieltäydyin jonottamasta ja maksamasta kylpyhuoneen mattoa. Jätin sen johonkin laatikkoon ja sanoin ystävälle, että ole hyvä vaan, voin jonottaa sun kanssa. Ystäväni tiskirätit jäivät Ikeaan, koska iskin inhottavasti hänen kiltteyteen suostumalla jonottamaan seuraksi eikä hänkään ostanut mitään!

Olipas mieleenpainuva shoppailematon reissu!