Lautaselta löytyy

Koska pitkilleen ei ole kollaasia ollut niin ajattelin tällä kertaa tällaisen ajankohtaisen "kuvaa lautasannos" -satsin tähän laittaa.

Joissain piireissähän katsotaan aika pitkään jos ei miltei jokaista suupalaa kuvaa enkä mä halua joillekin piireille tuottaa pettymystä tässä blogissa. Haluan huomioida kaikki!

Eli tähän on nyt kootti parin viime vuoden, ehkä kauempaakin, ruoka-annoksia lautaselta. Huomaattehan ettei kaikki ole Perusruokaa vaan väliin on ujutettu aamupaloja ja sekalaista satsia.

Edellisellä paikkakunnallahan mulla oli yks maailmanparhammista yksityiskokeista käytössäni. Varsinkin piffin paisto sekä erään keiton teko oli niin pään räjäyttävän ammattimaisen hyvää ettei tarvittavia ylistyssanoja Aikuisen Oikeasti löydy.

Itse olen enemmän sellainen arkiruokasöpertäjä, vaikka vuonna yks ja kaks olen keittiöalan ammattilaiseksi valmistunut. Oppia ikä kaikki, päivääkään en alan töitä ole tehnyt, mutta tiedän ruokasoodan ja leivinjauheen eron! *virn* Ei ihan hukkaan koulutus mennyt. Niin! Osaan myös tehdä jauhotoukka-keksejä! Hyödyllinen taito näin lama-aikana. Silloinen kokkikoulun yks opettajista kun oli "hulluna" eksoottisiin ja erilaisiin ruokiin haluten meillekin jakaa nämä riemuruoat, joita olen niin usein valmistanut sen jälkeen. Not!

Mutta asiaan..

 

Yllä oleva jälkiruokalasiastiassa oleva lohimousse (tai joku kalamousse) oli myös aivan erikoisen hyvää. Kerran maistettuani aloin vaatia sitä jokajouluiseen ruokapöytään. Ja sitä oli. Se on hyvää. Loistavaa. Ihan siksi se on ansainnut tässä blogissa oman kuvan ja maininnan.

Mähän olen tunnetusti lievästi nirso ruoan suhteen. En juuri kastikkeista välitä, tai on tarkoin määritellyt mitä lautasella pitää olla, jotta kastikekin käy. Muussin kanssa ei koskaan kastiketta. Vieressähän on heti kuva lohesta ja pikkuporkkanoista kermakastikkeessa sekä muussia. Kala on poikkeus! Joskus. Harvoin. Tällä kertaa ne nyt kaikki oli uunissa kypsymässä, joten kastikkeelta ei voinut välttyä.

Ranskalaisten, lohkoperunoiden yms kanssa ei miellään kastiketta. Ravintolassa tms homma toimii, mutta kotioloissa kaikkein parhainta olisi Hesburgerin paprikamajoneesi (mainos!). SE on hyvää. Vieläköhän myyvät tuota tavan kaupassa.. En ole muistanut edes katsoa kun niin harvakseltaan tulee nykyään moisia syödä.

Työpaikalla ruokailu.. Ohhoi. Nykyään enemmän arkipäivää (kiitos kitchen manager!), mutta ennen vanhaan se oli luksusta. Useimmiten tilattiin läheisestä pizzeriasta kebabia eri muodossa, pizzaa tai salaattiannoksia. Tai jos kylmiöstä löytyi kattilan alle jämähtänyttä eilisen ruokaa, sitä sitten nautittiin salaattien kera.

Mutta entisessä keikkapaikassani, kuten myös nykyisessä vakituisessa (pakko mainita nykypäivänä), ruoat ovat olleet pääsääntöisesti loistavia. Kun ajattelee, että varsinkin keikkapaikassa ruoka tehtiin itse. Itse pengattiin kylmiöt ja jääkaapit mitä puuttu, mitä tarvitaan ja mitä halutaan. Ja eikun tilaus menemään. Voi aikoja.

Nykyään sitten luetaan viikkolistasta kumpi tuntuu paremmalta syödä, lounas vaiko päivällinen, jääkö sitä ja saako sitä. Ei se aina niin sanottua ole! Hyvät ruoat kun viedään käsistä! Tai syödään..

Mistä ruoista sitten pidän.
Noh, pakkohan tähän tuo klassikko pippuripihvi on sanoa. Medium miinus. Lisukkeilla ei oikeastaan ole väliä. Sitten mä tykkään lihamurekkeesta. Ja sosekeitoista (en tomaattisellaisesta). Wienerleike on sellainen, että aika-ajoin siihen tulee pakkomielle. Eikä se hellitä ennenkuin sitä saa. Lasagne on pakko mainita myös!

Kovasti pohdin olisiko vielä jotain mistä oikein erityisesti tykkään. Ei taida sellaista olla, kaikki muut ruoat kyllä menee ja tykkään, mutta ylläluetellut on sellaisia must-juttuja muutaman kerran vuodessa. Ainakin.

 Valkoista riisiä enkä makaroonia enää pysty syömään, ainakaan suuria määriä. Vatsa kramppaa kovasti, joten olen omatoimisesti niitä välttänyt jo useamman vuoden. Täysjyvätuotteet ja tumma riisi on itseasiassa maistuvampaa eikä sellaista "mössöä" kuin normaalit. Sanokoot muut mitä sanoo.

Ruoan kanssa yleensä pitää olla salaattia. Tai ainakin jotain vihanneksia. Tykkään kylmä-kuuma -yhdistelmästä lautasella, siinä missä suolainen-makea -yhdistelmästäkin. Tuovat suuhun jännän yhdistelmän ja saavat suun hymyyn. Jos tykkää, niin antakaa tykätä!

Myös erilaiset kaalisalaatit yms majoneesivihannessalaatit ovat ihania. Toim. huom.

Tässä oikealla muuten kuva siitä alkutekstissä hehkutetusta keitosta, joka ensimmäisellä kerralla maistettuani vei täysin puhekyvyn maukkuudellaan. Sittemmin on pari hieman epäonnistunutta satsia syöty, mutta useimmiten tämä keitto.. Voi kunpa saisitte maistaa!

 

Ruokajuomana suosin yleensä vettä. Piffin kanssa on miltei pikkupakko ottaa punkkua, ne kulkee vähän kuin käsikädessä. Murekkeiden yms jauheliharuokien kanssa piimä on poikaa! Maitoa en juuri koskaan juo, vain lettujen ja tuoreiden pullien / munkkien kanssa sekä muiden juuri valmistuneiden makeiden piirakoiden kanssa.

Mitä sitten EN syö. Kai nekin on kerrottava JOS ja KUN teette mulle ruokaa. En syö äyriäisiä, en mustakalaa enkä raakaa kalaa. En edes pakastekatkarapuja. En syö sieniä. Missään muodossa, mitenkään. Puuron täytyy olla vellimäistä, muuten en syö sitäkään. En syö supertulisia ruokia, pikkuinen takapotku suussa on hieno asia. En syö kaalilaatikkoa, -keittoa enkä -kääryleitä. En syö broileria keitossa mielellään, jotenkin se vain ajatuksena haraa vastaaan, vaikka myöntää täytyy, että ne kerrat kun olen syönyt, on se ollut ihan ok. Ei vain jotenkin istu mun ajatusmaailmaan.

Ja pitää sitten tietenkin myös huomioida, että on ruokayhdistelmiä mitä en vain pysty syömään.. Esimerkiksi nyt vaikka, että makkarakastiketta tai -keittoa en voi syödä, mutta nakkikastike ja -keitto on ihania. Kalan kanssa pitää olla muussia, oli se sitten vaikka kalapuikkoja. Lasagnen kanssa pitää olla porkkanaraastetta. Kinkun kanssa pitää olla piimää.

 Näihin kauniisiin hetkiin ja ajatuksiin jätän teidät nauttimaan kenties lähellänne olevasta ruoka-lautasesta. Itse siirryn hitaasti, mutta varmasti kohti uusia ruokalautas-annoksia. Kyllä perusruoka on hyvää!