Makkara

Kun kerta toinen haluaa, toinen saa. Makkarakoneen. Siis vuonna yks ja kaks. Sitten kun sitä kokeillaan, se filmataan, valokuvataan ja nauhoitetaan askel askeleelta.

Suoli lillumassa

Ensin tietty piti metsästää suolta. Niin, tuota makkaran ulkosyrjäistä. Onneksi silloisella paikkakunnalla oli ystävällisiä lihakauppiaita ja jonkun eläimen jotain suolta saatiin, nyt en muista alkuunkaan minkä ja mitä osaa. Sen voin sanoa etten ikinä, painotan ikänä ole niin pahanhajuisessa autossa matkustanut kuin matka lihakaupasta kotio. Itse kukin voi ihan omassa mielessään kuvitella tuoksun. Se tuoksupaketti piti vielä omaan jääkaappiin, jippii. En nyt muista kuinka pitkälti tuota tavaraa oli ja myytiinkö se metri vai gramma-tuotteena. Ison kasan makkaraa kuitenkin saimma!

The machine

Se on vielä sanottava, että etukäteen en ollut täysin valmistautunut siihen miten kovaa meteliä tuo makkaranteko piti! En onneksi olisi enää muistanutkaan asiaa, mutta videointitallenteet paljastivat tämän seikan. Ikävästi. Korvia huumaa

Lihat ja läskit

Possua ja nautaa sitten oli jonkin verran, ja pitihän sitä läskiäkin olla. Silavaksi sivistyneemmät taitavat puhua. Sopivat määrätkin oli jossain aseteltu kuinka paljon mitäkin, mutta arvatkaapa vaan muistanko! Eikä tämä mikään reseptipankki ole! Pääasia, että oli.

Ensin isoreikäläisellä lihaklöntit läpi

Kas noin, sieltä ne tulee

Sitten silavat sujuvasti sotkuksi

Vaihdetaan kela pienireikäiseen

Maustetaan ja sekoitetaan

Uus rundi

Mausteeksi ihan pippuria, suolaa ja muistaakseni paprikaa. Itse olisin toivonut sipulia ja ehdottelin vaikka ja sitä, mutta story of my life; EI on ainoa vastaus haluamisiin. Myöntää täytyy, että oli seurassa ehkä vähäsen ruokailurajoittenuumpi henkilö kuin allekirjoittanut, joten annettiin tässä koe-erässä tämä anteeksi.

Pienempi reikäinen sotkija

Seuraava vaihe onkin se haastavin, ainakin katsoa pokalla naamalla kun.. No kun suolta pujotettiin putkeen *tirks*. Ei vaan, hyvin oli tekijöillä otteet kohdillaan eikä huteja tullut, allekirjoittanutkin pysyi vaiti (NOT).

Jostain syystä (arvaa ja voita!) ensimmäista suolenpujottelusta ei ole kunnollista eikä julkaisukelposta kuvamateriaalia, joten siirryn kuvasarjassa suoraan lopputulokseen. Tadaa! Katso ja ihastu miten kauniisti se on siinä.


Tässä nyt hieman eri kulmista tätä hyvää ja hellää tekoa. Tässä voi kuvaaja olla aika äärirajoilla, jos ei ymmärrä a) olla hiljaa b) antaa kehuvia kommentteja c) pysyä kaukana. Niin olivat tekijät keskittyneitä, tarkkoja ja huolellisia (pakolliset maksetut kehut, huoh).

Kädet tietää mitä kädet tekee

Raakaa makkaraa!

Samaa makkaraa sitten vähän lähempää kuvattuna. Herkullista, eikö vain. En pysty sanomaan mitä se on, koska tämä blogiNI on tarkoitettu myös alle 18v, eikä sisällä mitään mitä teini-ikäiset eivät voisi katsoa, tai nuoremmat. Jos osaavat lukea.

Mutta, sitten lähti erä kaksi kokeiluerän jälkeen ja nyt kun tiesi mitä tuleman piti, onnistui allekirjoittanut kuvaamaankin. Katso ja ihastu!

Näin näppärästi

Täältä sitä suolta pukkaa lissää!

Viimosia viedään

Röörit puhtaiksi viimeisistä lihamössöistä

 

Kun viimeisenkin makkaran pää on suljettu, poksautellaan hammastikulla reikiä makkaroihin ettei ne keittäessä poksahtele. Niitä sitten sopiva aika keitellään. Ei, en muista aikoja, älkää vaatiko minulta niin paljon! Sitten kun ne näyttää kypsiltä. Ihme kyselijöitä...

Kun keittämishommat on hallussa, paistetaan makkarat vielä. Namnam. Herkkutuoksut.

Ja VIHDOIN! Syömään! Homemade makkara is da house!