tiistai 25. huhtikuuta 2017

Virkkauksia 2

Mua niin harmittaa kun hätäseen näitä töitä teen enkä muista kaikkia kuvata, vaikka haluaisin! Nyt sitten tein päätöksen, että yhdelläkään työllä ei ole niin kiire mennä eteenpäin ettenkö sitä kuvata ehtisi. Ettäs tiedätte.

Tämä on silmälasipussi, jonka virkkasin toivottamalle linssinnaarmuttajalle. Oikeasti. Varmasti kahdet kolmet lasit menneet pilalle, koska pyörittelee niitä taskuissa ja lasit naarmuuntuvat. Ei, en puhu itsestäni nyt, vaikka totta tuokin on itseni kohdalla.. Sitä en missään nimessä voi kieltää. Onneksi on uudet lasit tulossa, jipijipijipii! Ja monta muuta riemunkiljahdusta, koska aurinkoiset päivät ja päänsärky liiankin tuttua. Tunnetustihan en kykene kunnolla sisätiloissa olemaan auringon paistaessa ulkona.

Tämä oli aiemmin tekemäni Lemmy-tyynyn "takapuoli", mutta kiireissä sitten unohtui jäi kuvaamatta. Tässä se nyt kuitenkin on, koska änkesin lahjan saajan kotiin ja valokuvasin. Sen verran reilu immeinen oon. Taitaa olla ainut, mistä oikeasti olen jälkikäteen kuvan saanut.

Päivänä eräänä kävelin hautuumaanläpi, säikähdin pahasti monen yön valvomisen jälkeisillä silmilläni ja päätin sitten tehdä karkoittimen. Omasta mielestäni aika näppärä ja kiva. Yksinkertainenkin oli tehdä.

Ensin ajattelin viedä sen kotiin tai laittaa reppuun, mutta sain söpöyshalvauksen ja jätin sen töihin ilmoitustaululle. Lähinnä siksi, että ketjusta tuli niin pitkä ja laiskana en jaksanut alkaa purkamaan. Netistä siis bongattu tämän mallin ohje pikaisella hakuammunnalla. Kyllä nyt haamut pysyy poissa, rkl!

Ystävälle piti tehdä naulakkoon sopiva koritsydeemi harjoille yms. Koska harjoitan uskaliaasti jämälankaprojekteja, syntyi tämäkin kori sellaisesta. Itseasiassa oli sen verran näpsäkkä idea, että tein miltei kopion lähisukulaiselle. Jossain vaiheessa taidan tehdä itsellenikin.

Lähisukulainen sitten pyysi tupakka-askiin koteloa, jotta ilkeät kuvat eivät näy. Piti olla ohut, jotta mahtuu rinta-taskuun ja sellainen, ettei kuitenkaan "karkaa" askin päältä pois kun ottaa rintataskusta. Pienen hetken piti miettiä, millainen se olisi ja olisiko mulla edes niin ohutta ja peittävää lankaa.

Löytyihän sitä ja tässä nyt sitten näkyvllä lopputulos. Ei maailman nätein eikä modernein, mutta toimivin. Eniten harmittaa juuri tuo langan paksuus. Jälleen saatu joku onnellisesti jämälangoilla. Tadaa! Vain mielikuvitus rajana, vai mitenkä se oli.

Koreja on tullut tehtyä niin paljon etten enää edes muista. Ne tuntuu olevan niin monelle tarpeellisia ja ne on vielä niin helppoja tehdäkin. Tämä korisetti on allekirjoittaneelle kylpyhuoneen hyllylle, jotta saan harjat, kammat, pikkupurkit ja tarpeelliset tavarat niihin.

Tein tarkoituksella reiät sivuihin (jos oikein kovasti sirritätte silmiä, näette ne tässä kuvassa) kahdesta eri syystä.. Reunat taipuvat paremmin (kts yllä oleva kuva) ja tarvittaessa saan vaikka niistä pujotettua ohuempia tavaroita "talteen". Vaikka nyt esim pitkävartiset siveltimet. Kätevää!

Pöytäliinoja myös on tullut tehtyä nyt.. Hirveän paljon en tykkää tuollaisesta ohuella langalla näpertelystä, mutta varsinkin tästä vieressä olevasta pidän paljon. Ehkä se vain johtuu väreistä tai mallista. En osaa sanoa, mutta pidän. Jotenkin näen sen parvekepöydän päällä kukkaruukun alla. Ja itseni siemaisessa aamukahvia. Fantasiakuvat eivät ole kiellettyjä tässä blogissa!

Tämä simpukkaliina sitten syntyi ihan pyynnöstä, again. Tässä sitä ei ole venytetty eikä höyrytetty, niin näyttää pikkasen hassulta, mutta saajalla oli kiire saada se! Ymmärrän, onhan virkkaukseni niin haluttuja! Hahaha! Voiko ihmistä enemmän kiusata kuin antamalla näitä turhia tekeleitäni! Mutta mä niin nautin heidän ilmeistään, todentotta nautin sydämeni pohjasta siitä vaivautuneisuudesta *grin*

Ampiaispesät tuntuvat virkkausmaailmassa olevan jokakeväinen pop-aihe.Ainakin näinä kahtena keväänä mitä itse olen aktiivisesti ollut niissä pyörimässä. Yhden ainutta huonoa kommenttia toimivuudesta en ole kuullut, vaan ihan ei-virkkaajatkin kehuneet miten asuintalot, parvekkeet yms ovat saaneet olla rauhassa.

Niinpä mä niitä sitten entiselle asuinpaikkakuntani parvekkeelle virkkasin. Siellä kun vähän on ollut reviiriongelmaa näistä. Mökille virkkasin kanssa, jos saisin ensi kesänä olla näiltä ötököiltä rauhassa. Yhtään en tykkää terassilla istua kun ne älämölöävät ees taas vieressä. Yksi kaunis kerta vielä pistävätkin. Jos uskaltavat.

Edellisellä kerralla kun lähdin ex-asuinpaikkakunnaltani pois virkkasin lähtijäisiksi tyynyn alle pienet ristit. Alaikäiselle toisen, majoittajalle toisen. Kuten sanottu, en tiedä johtuuko väreistä vai malleista, mutta tykästyin näihin molempiin todella paljon.

Ainoastaan jäin ihmettelemään (seuraavat lauseet sisältävät piiloitettua omakehua) kun ohjeessa tätä pidettiin haastavana ja vaikeana tehdä. Itse en todellakaan ymmärtänyt miksi. Kun kommentoin ko, henkilölle tätä, niin ei ole tänäkään päivänä julkaissut sitä. Hmph! Mun täytyy olla siis aika guru, kröhöm!

Ystäväni oli hätää kärsimässä taskuttomana työntekijänä, ja kun hän lähetti pussukantekopyynnön, pikainen guuglaus ja tässä lopputulos. Tää menis kyllä hyvin ihan kesäpussukkanakin. Mahtuu sponsorin lompakko ja oma kännykkä hyvin! Täydellinen istuvuus. Jämälankaprojektia tämäkin.

Lähisukulainen pyysi myös pussukkaa ja sen sitten kerkesin antaa etiäpäin. Oli pakko ihan tätä blogia varten sitten virkkailla itselleni oma, että todistusainetta tämän teosta löytyy. Jos ei ole kuvaa, sitä ei ole tehtykään vai miten se meni. Todella kiva, todella jämäkkä ja todella tarpeellinen. Tässä on ne kaikki. Kukkaro soikoon!

Viimosena sitten alaikäiselle värkkäämäni isoäidinneliöviltti. Oma toive, pyyntövärit, jämälangat ja mieletön pehmeys! Tämän alla maatessa on kuin auringonpaisteessa, sen verran lämmin on ja juurin sopivan painava, että tuntee olevansa viltin alla. Toivottavasti alaikäinen tykkää kanssa yhtä paljon kuin tekijä!





keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Itse tehty Snickers

Alaikäisen kanssa kokeiltiin värkkäillä itse suklaapatukkaa. Resepti löytyy muistaakseni Iltasanomien tai -lehden sivuilta. Yksinkertainen, nopea ja maukas! Suosittelen.

Alaikäisen murskatessa keksejä  pohjalle ja sotkiessa niitä sulaneen voin kanssa, aloitin toffeen teon itse. Yhtään en muistanut miten tuskastuttavaa ja hidasta puuhaa se on. Miten paljon joutuu hämmentämään

..ja hämmentämään ennenkuin seos on tasaista. Saati, että se alkaa jähmettymään ja sitkostuu. Aikaa en osaa sanoa, mutta vuorotellen siinä alaikäisen kanssa sekoteltiin ja nautittiin seurasta, instasta snapeista ja facesta. Oon niin piilocool, että hallitsen tällaisia sanoja, ohjelmista yhtään en tiedä mitään (pikkasen ehkä).

Kun seos sitten oli meidän mielestä tarpeeksi sitkeää ja tahmaista, lisättiin suolapähkinät. Niitä vain hetken ja muodon vuoksi hämmenneltiin, jotta saatiin täydellinen kuva ja maku levittymään tasaisesti. Ei paha sauma ollenkaan!

Sen jälkeen pistin sittin alaikäisen levittämään keksimurut vuoan pohjalle tasaisesti ettei tule sellaista E-maista klönkkökasaa. Pyramidin mallinen olisi voinut olla aika kiva, mutta tällä kertaa päätin noudattaa pitkin hampain ohjetta, koska kaikki luovuus oli sillä hetkellä tukahdettu. Eikä keksejä ollut tarpeeksi.

Sitten kaadoimme suolapähkinä-toffeeseoksen keksien päälle, annettiin siinä hetken etsiä paikkaa ja jähmettyä jäähtyen. Sillä aikaa jatkoin käskytystä (oih, se tulee niin luonnostaan!) ja kehoitin alaikäistä sulattamaan suklaan. Siis sen jälkeen kun miltei puolet siitä olimma jo syöneet. Ahmatit. Me molemmat.

Suklaa sitten päälle, jääkaappiin ja tasasin väliajoin piti käydä kopauttelemassa joko olisi valmis. Ei siinä kauaa mennyt, mutta odottavan aika on pitkä!

Kun suklaakin oli sulanut niin eikö syömään! Ei ehkä ihan aidon Snickersin makuinen, mutta ei kaukanakaan. Kyllä sitä makeannälkäänsä syö!








torstai 6. huhtikuuta 2017

Hyvänen aika!

Siis kamala miten aika rientää. Todentotta en pysy yhtään ajan kanssa sinuina. Elämä on yhtä tänään ja huomenna, päivät suorastaan valuu katalaa vauhtia.

Oli tämän blogin vuosipäiväkin enkä edes tajunnut kuin päivänä parina taaksepäin! Siis vuoden olen jo rustaillut teille ihania ja mieleenpainuvia kirjoituksiani riemustaakseni teidän elämärikasta arkea elämättömyydelläni.

Mutta voisiko todella olla niin, että olen ehkä päässyt elämään kiinni ja monet asiat ovat yksinkertaistuneet päässäni kun huomaan, että muutakin on. Siis ei nyt "muuta" vaan Muuta. Kuten virkkaus. Kävely. Oleilu. Leffaillat. Ruoka. Nautinto. Tiedättehän, kaikki se mikä nykyään täyttää elämäni, tekee musta eritavalla onnellisen kuin kaikki se tyhjyys ja hyödyttömyys.


En mä suuremmin ole elämääni muuttanut, oikeasti en. Mutta olen oppinut hyväksymään ja ilakoimaan asioista, joita mun elämässäni on, haikailematta sellaisten hommien perään mitä pitäisi olla tai mitä oli. Kaikki tapahtuu jostain syystä. Ja siks mä olen onnellinen. Hukannut ajantajun ja antanut mennä! 

Miks olla nyrpeänokka kun voi olla höpöhassu! Siinäpä tähän hetkeen miettimistä!




tiistai 4. huhtikuuta 2017

Virkattu kesäkassi

Ja mistähän se ajatus sitten lähti. Netissähän mä kuvan näin, halusin niin kovasti ja siltihän tässä kaikki meni pieleen "aitoon oikeaan" verrattuna. Langat, tekniikka, hihnat ja tupsuttomuus. Kaek väärin!

Ei silti sano, ettenkö tykkäisi tästä. Kyllä tykkään. Kovasti! Tykkäsin jopa tehdä tätä! Tarkkaa laskemista, kiristyksen tarkistamista ja mallin syynäystä. Sellaista pikkutarkkaa, ja jos olisin ajoissa tajunnut perehtyä näiden tekoon paremmin, olisi lopputulos varmsti ollut parempi ja kauniimpi ja ihanampi. Mutta nyt tämä on E:n näköinen, mallinen ja rutistettavan mukava. Ja tilava. Ja paras.

Netistähän bongasin sellaisen "aloittelijan malli-idean" ja sitä sitten lähdin värkkäämään. Jotenkin nuo värit olivat juuri yksyhteen, vaikka kirjavuus ja väriloisto on tässä tyylissä se aa ja oo. Vastavärejä, pieniä muotoja, siksakkia ja vaikkako mitä.

Ilmeisesti olen talvikuukausina ollut hempeällä tuulella kun tätä olen aloittanut. Pehmeää lankaa pehmeillä väreillä.. aaa suloista! Mutte ette oikein voi tekään siellä ruudun takana sanoa, etteikö alkuvärit olisivat olleet sopivia ja suloisia. Lopuksi hieman harmitti kun en sitä räväkkyyttä lisännyt jo pohjaan, koska se olisi tehnyt työstäni tasaisemman, mutta kuten sanottu! Oppia ikä kaikki!



Pohjan kohdallakin sitten tietenkin tein virheen. Enhän se muuten minä olisi. Kun olisi pitänyt vain jatkaa, allekirjoittanut veti reunat. Noh, pysyy laukkuu ainakin paremmin pystyssä, mutta ideahan se ei ollut. Mallin kun olisi pitänyt tuottaa hienoa jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä.

Reunat valmistuivatkin todella nopeasti kun vauhtiin pääsi ja oppi tuon mallin niin ettei tarvinnut kokoajan tarkata miten se meni missäkin kohtaan. Tässä vaiheessa sitten jo ajattelin sitä väriä ja räväkkyyttäkin lisätä laukkuun, ettei immeiset nyt ihan pehmona pidä kun tämän kanssa kävelen kesäisillä kaduilla leveä hymy naamalla ilmentäen huutavasti MÄ TEIN TÄMÄN! IHAN ITSE!

Ensi alkuunhan tälläisen eräs ystäväni halusi ja lupasin sen tehdä, mutta kun todella tajusin miten paljon väärään menen teoissani päätin pitää tämän itse. Oikeanlaiset langatkin tämänkokoiseen laukkuun maksavat maltaita.. Yks kerä about 6e, ja lankaa tämmöiseen menisi 8 -10 kerää. 

Jään siis odottelemaan mahdollista rikastumistani tai sponsoria. Tai jotain joka haluaa vastaavaa ja on valmis maksamaan siitä hunajaa *grin*. Joku päivä aion vielä kuitenkin itselleni tehdä vastaavan laisen, ehkä hieman pienemmän, mutta Oikein. Koska todella todella tykästyin tähän! Jos ei vielä tullut selväksi ja ymmärretyksi.

Jossain kohti piti jo ruveta miettimään, että mikä se olisi oikea korkeus leveyteen nähden ettei ihan hupsun mallinen tulisi. Langatkin alkoivat loppumaan ja päätöksiä piti alkaa tekemään. Lankojen loppumisen johdosta ainoastaan, viimeinen ruutukerros päätyi oranssiksi. Muussa tapauksessa olisin sen mustana vielä tehnyt. Kaikkea ei voi vaan saada! Hmph.

Laukkuhan sitten oli valmis. Yhtään en osaa sanoa miten korkea tai leveä, mutta se pitää sanoa, että juuri sopivan kokoinen käyttötarkoitukseensa. Kesäkassiksi siis. Jos ei muuta, ainakin kestävä on. Kokeilin ja hepposesti 4 litraa maitoa, kahvin ja leivän pystyy venymättä ja natisematta kantamaan.

Seuraavaksi sitten piti tehdä hihna. Kuinkas muutenkaan, koska mä olen mä, aloin senkin tekemään väärin, jonka huomasin miltei viimeisillä riveillä. Virkkauksen olisi pitänyt tapahtua pituussuuntaan eikä tuolleen pätkissä kuten mä tein. Arvatkaa harmittiko? No ei! Koska tämä oli ja on mun tyylinen.

Sen nyt opin, että ehkä ihan oikeasti joskus olisi hyvä lukea ne ohjeet eikä vaan viuhvauh alkaa tekemään. Varsinkin jos tilauksesta tekee. Hieman inhottavaahan se on sanoa, että kuule, se mitä tilasit, miltei näyttää siltä mitä tilasit, mutta kaik siinä on väärin. Mä olen aika loistava juuri tuollaisesta *virn*

Hihnat tulivat kanssa todella nopeasti valmiiksi. Sitä ei käy kieltäminen. Yksinkertainen malli yksinkertaiselle ihmiselle. Tuota mallia kyllä aion hyödyntää vielä jossain muussakin työssä, koska sen verran paljon silmääni miellyttää. Yksinkertaisella kaunista katsottavaa. Tiedä miten kaunista se olisikaan ollut jos olisin pituussuunnassa tehnyt. Todennäköisesti ihan huono ja ruma, eiks niin!

Ensialkuun yritin tehdä nyörin kumihimolla, mutta lanka oli yksinkertaisesti niin lahoa (säikeistä), ettei siitä tullut mitään. Niinpä päätin virkata sen nyöriksi ja se itseasiassa toimi ihan todella hyvin. Ensin siitä piti tulla hempeillä väreillä, mutta julma totuus! Langat eivät riittäneet, joten jouduin päätymään hieman jyrkempiin väreihin.

Ei ollenkaan hassumpi kuitenkaan. Ja olihan tuo kiva oppia taas uusi tyyli virkata. Siis tämän nyörin virkkaus. Alkuun haastavaa, mutta kun tekniikan oppi, huispaus vain ja se oli valmis.



Ja sitten oli laukkukin valmis. Kesäkissakassi! Gurrrrnau!