Tämä on silmälasipussi, jonka virkkasin toivottamalle linssinnaarmuttajalle. Oikeasti. Varmasti kahdet kolmet lasit menneet pilalle, koska pyörittelee niitä taskuissa ja lasit naarmuuntuvat. Ei, en puhu itsestäni nyt, vaikka totta tuokin on itseni kohdalla.. Sitä en missään nimessä voi kieltää. Onneksi on uudet lasit tulossa, jipijipijipii! Ja monta muuta riemunkiljahdusta, koska aurinkoiset päivät ja päänsärky liiankin tuttua. Tunnetustihan en kykene kunnolla sisätiloissa olemaan auringon paistaessa ulkona.
Tämä oli aiemmin tekemäni Lemmy-tyynyn "takapuoli", mutta kiireissä sitten unohtui jäi kuvaamatta. Tässä se nyt kuitenkin on, koska änkesin lahjan saajan kotiin ja valokuvasin. Sen verran reilu immeinen oon. Taitaa olla ainut, mistä oikeasti olen jälkikäteen kuvan saanut.
Päivänä eräänä kävelin hautuumaanläpi, säikähdin pahasti monen yön valvomisen jälkeisillä silmilläni ja päätin sitten tehdä karkoittimen. Omasta mielestäni aika näppärä ja kiva. Yksinkertainenkin oli tehdä.
Ensin ajattelin viedä sen kotiin tai laittaa reppuun, mutta sain söpöyshalvauksen ja jätin sen töihin ilmoitustaululle. Lähinnä siksi, että ketjusta tuli niin pitkä ja laiskana en jaksanut alkaa purkamaan. Netistä siis bongattu tämän mallin ohje pikaisella hakuammunnalla. Kyllä nyt haamut pysyy poissa, rkl!
Ystävälle piti tehdä naulakkoon sopiva koritsydeemi harjoille yms. Koska harjoitan uskaliaasti jämälankaprojekteja, syntyi tämäkin kori sellaisesta. Itseasiassa oli sen verran näpsäkkä idea, että tein miltei kopion lähisukulaiselle. Jossain vaiheessa taidan tehdä itsellenikin.
Lähisukulainen sitten pyysi tupakka-askiin koteloa, jotta ilkeät kuvat eivät näy. Piti olla ohut, jotta mahtuu rinta-taskuun ja sellainen, ettei kuitenkaan "karkaa" askin päältä pois kun ottaa rintataskusta. Pienen hetken piti miettiä, millainen se olisi ja olisiko mulla edes niin ohutta ja peittävää lankaa.
Löytyihän sitä ja tässä nyt sitten näkyvllä lopputulos. Ei maailman nätein eikä modernein, mutta toimivin. Eniten harmittaa juuri tuo langan paksuus. Jälleen saatu joku onnellisesti jämälangoilla. Tadaa! Vain mielikuvitus rajana, vai mitenkä se oli.
Koreja on tullut tehtyä niin paljon etten enää edes muista. Ne tuntuu olevan niin monelle tarpeellisia ja ne on vielä niin helppoja tehdäkin. Tämä korisetti on allekirjoittaneelle kylpyhuoneen hyllylle, jotta saan harjat, kammat, pikkupurkit ja tarpeelliset tavarat niihin.
Tein tarkoituksella reiät sivuihin (jos oikein kovasti sirritätte silmiä, näette ne tässä kuvassa) kahdesta eri syystä.. Reunat taipuvat paremmin (kts yllä oleva kuva) ja tarvittaessa saan vaikka niistä pujotettua ohuempia tavaroita "talteen". Vaikka nyt esim pitkävartiset siveltimet. Kätevää!
Pöytäliinoja myös on tullut tehtyä nyt.. Hirveän paljon en tykkää tuollaisesta ohuella langalla näpertelystä, mutta varsinkin tästä vieressä olevasta pidän paljon. Ehkä se vain johtuu väreistä tai mallista. En osaa sanoa, mutta pidän. Jotenkin näen sen parvekepöydän päällä kukkaruukun alla. Ja itseni siemaisessa aamukahvia. Fantasiakuvat eivät ole kiellettyjä tässä blogissa!
Tämä simpukkaliina sitten syntyi ihan pyynnöstä, again. Tässä sitä ei ole venytetty eikä höyrytetty, niin näyttää pikkasen hassulta, mutta saajalla oli kiire saada se! Ymmärrän, onhan virkkaukseni niin haluttuja! Hahaha! Voiko ihmistä enemmän kiusata kuin antamalla näitä turhia tekeleitäni! Mutta mä niin nautin heidän ilmeistään, todentotta nautin sydämeni pohjasta siitä vaivautuneisuudesta *grin*
Ampiaispesät tuntuvat virkkausmaailmassa olevan jokakeväinen pop-aihe.Ainakin näinä kahtena keväänä mitä itse olen aktiivisesti ollut niissä pyörimässä. Yhden ainutta huonoa kommenttia toimivuudesta en ole kuullut, vaan ihan ei-virkkaajatkin kehuneet miten asuintalot, parvekkeet yms ovat saaneet olla rauhassa.
Niinpä mä niitä sitten entiselle asuinpaikkakuntani parvekkeelle virkkasin. Siellä kun vähän on ollut reviiriongelmaa näistä. Mökille virkkasin kanssa, jos saisin ensi kesänä olla näiltä ötököiltä rauhassa. Yhtään en tykkää terassilla istua kun ne älämölöävät ees taas vieressä. Yksi kaunis kerta vielä pistävätkin. Jos uskaltavat.
Edellisellä kerralla kun lähdin ex-asuinpaikkakunnaltani pois virkkasin lähtijäisiksi tyynyn alle pienet ristit. Alaikäiselle toisen, majoittajalle toisen. Kuten sanottu, en tiedä johtuuko väreistä vai malleista, mutta tykästyin näihin molempiin todella paljon.
Ainoastaan jäin ihmettelemään (seuraavat lauseet sisältävät piiloitettua omakehua) kun ohjeessa tätä pidettiin haastavana ja vaikeana tehdä. Itse en todellakaan ymmärtänyt miksi. Kun kommentoin ko, henkilölle tätä, niin ei ole tänäkään päivänä julkaissut sitä. Hmph! Mun täytyy olla siis aika guru, kröhöm!
Ystäväni oli hätää kärsimässä taskuttomana työntekijänä, ja kun hän lähetti pussukantekopyynnön, pikainen guuglaus ja tässä lopputulos. Tää menis kyllä hyvin ihan kesäpussukkanakin. Mahtuu sponsorin lompakko ja oma kännykkä hyvin! Täydellinen istuvuus. Jämälankaprojektia tämäkin.
Lähisukulainen pyysi myös pussukkaa ja sen sitten kerkesin antaa etiäpäin. Oli pakko ihan tätä blogia varten sitten virkkailla itselleni oma, että todistusainetta tämän teosta löytyy. Jos ei ole kuvaa, sitä ei ole tehtykään vai miten se meni. Todella kiva, todella jämäkkä ja todella tarpeellinen. Tässä on ne kaikki. Kukkaro soikoon!Viimosena sitten alaikäiselle värkkäämäni isoäidinneliöviltti. Oma toive, pyyntövärit, jämälangat ja mieletön pehmeys! Tämän alla maatessa on kuin auringonpaisteessa, sen verran lämmin on ja juurin sopivan painava, että tuntee olevansa viltin alla. Toivottavasti alaikäinen tykkää kanssa yhtä paljon kuin tekijä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti