Hajoaa käsiin

Tuo epäonnen toukokuu. Se oli osaltani ehkä rikkimenevimpää aikakautta mitä on koskaan ollut. Aikuisen oikesti. En ainakaan ihan heti lähiajoista muista, että olisi sellaista teknistä yleishajoamista ollut koskaan.

Ensin rikkoontui kännykkä. Yht'äkkiä vain sanoi zzzhip ja meni mustaksi. Ei auennut, käynnistynyt eikä startannut millään käyntiin enää. Useilta kyselin neuvoa ja kikkakolmosta, jos jollakin tavalla olisi saanut pelastettua puhelimen.

Sinne meni kuvat, viestit, kaikki ihanat tallennetut muistot. Kyllä harmitti ja kisimitti! Kovaa! En minä muuten, mutta kuvat olisi ollut kiva saada talteen. Onneksi nyt suurin osa kuitenkin oli tallessa eikä siinä unettomuuden aikana hirveästi tullut kuvia napsittua, mutta jotain jossain kuitenkin. Inhottavaa sellainen.

Noh, pääsin kännykästä yli niin sittenhän se meni läppäri. Näyttö ensialkuun vinksahteli ja vääntyi, loi erilaisia harmaan sävyjä kunnes päätyi valkoraidallisen harmaaksi. Voe jippii. Se ei naurattanut yhtään. Eikä naurattanut show takuukorjaamisen kanssa, joka kesti kimuroineen pari kuukautta. Ne rontit kun lähettivät mulle rikkinäisen koneen takaisin ennen kuin vihdoin sain toimivan.


Läppäriä kaipasin kovasti kun sitä ei ollut. Pikkasen yllätyin miten vaivatonta elämä läppärin kanssa on. Verrattuna siihen, että työstää kaiken kännykällä. Nyt kyllä osaa arvostaa! Ja nauttia miten helppoa elämä onkaan, tadaa ja lallallaa ja kiikkikii! Siitäs saitte *tähän sellanen inttisormien naksautus* (en kyllä osaa sellaista, mutta voin nyt hetken päteä tiedolla)


Nonii! Juuri kun aloin pääsemään läppärin aiheuttamasta epätoivosta voitolle, päätti pesukone mennä rikki. Siitä vain, kesken pyykkaamisen. Korjaaja onneksi tuli nopeasti ja totesi, että siellä on joku sihti tukossa ja se pitää lähettää huoltoon. Jaaha, jaaha, no mikä jottei. Kivahan se on ja niin edelleen. Enää ei tuossa vaiheessa oikein osannut edes surra. Tätähän tämä nyt tämä vuosi on.

Onneksi maailmanpyörät on kivoja. Ja muut pyörivät hommelit.