Hautausmaa

Työmatkat! Nuo ikuisen kauneuden (kauheuden) rykelmät. Rentouttaa, pelästyttää, saa ajatukset lentämään ja välillä jopa tarttumaan pelästyneenä kännyyn.

Kävelen n. 3km töihin ja kotiin työmatkoina. Oikaisen useimmiten (lähinnä kun ei ole pimeää) hautausmaan poikki. Se on uskomaton, miten se voikaan kauneudellaan, sekä kauheudellaan joskus pelästyttää ja ihastuttaa.

En osaa oikein kuvailla sitä fiilistä kun iltahämärässä kävelee sumuisella hautausmaalla, tai sitä fiilistä kun väsyneillä aivoilla näkee jotain spookia. Miettii, onko se totta. Ottaa kuvan eikä uskalla katsoa, jos vaikka siinä kuvassa ei näykään mitään.  Se se on piristävää! Jälkikäteen sitten miettii, että itkeäkö vai nauraa näille ajatuksille.

Joskus hävettää kun keskelle hautajaisia törmää. Yrittää nöyränä ja näkymättömänä kävellä ohitse. Tuntemattomien surua ei halua häiritä, minusta hautajaiset ovat kuitenkin niin intiimi kokemus, että mieluummin vaikka kierrän vähän pitemmän lenkin ollakseni häiritsemättä.

Olen jostain syystä aina pitänyt kuitenkin hautausmaalla kävelystä. Todennäköisesti sen rauhan ja hiljaisuuden vuoksi. Paitsi nyt kun lähihautausmaalla kaadetaan tammeja ja siitä tehdään rakennustyömaan ja avohakkuualueen risteytystä. Mutta noin periaatteessa.

Syksyllä kun puiden lehdet tippuvat ja hautausmaalla on lehtimatto, joka kauneudessaan ja väriloistossa on uskomaton! Ja uskomattoman vaarallinen. Nuo lehdet nimittän kosteina ovat liukkaita. Toistan. Ne ovat liukkaita. En suosittele kokeilemaan. Itsehän en moiseen ryhtyisi.

Lopuksi haluan laittaa kuvan, miltä näyttää kun pensaat suojataan talveksi muovihupuilla. Sillä tavalla hautausmaalle sopivaksi. Käykää ihmeessä kävelyllä hautausmaalla! Samalla voi viedä kynttilöitä ja kukkia rakkaiden viimeisille leposijoille.