Ruokaa

Mä olen siitä onneekkaassa asemassa ollut elämäni viime vuosina, että olen saanut kunnian tuntea ihmisiä, jotka tekevät taivaallisia maukkaita ruokia. Siis aikuisen oikeasti sellaisia makuorgas**ien räjähdystä suussa, joka vetää sanattomaksi.

Heti alkuun täytyy pyytää anteeksi, jos joku julkaisemani kuva ei ole mun ottama vaan se on lähetetty mulle. Olen kuitenkin kateellisena ominut ja suupieli kuolaa valuen vannonut ruoan herkullisuuden nimeen. Joten please, älkää olko liian jyrkkiä.

Ensimmäisessä kuvassa ihan maraniloota. Sellainen arkinen äherrys, mutta taitavissa käsissä.. Oumai. En tiedä mitä sanoa! Itse kun on sellanen yksinkertainen normimaustaja, niin en pysty käsittämään sitä taitoa, minkä jotkut osaavat maustamisessa! Oikeasti! Opettakaa mua! Itsekästä pitä tuollaista taitoa vain itsellään ja kiusata silloin tällöin syöjää taidollaan.

Seuraavissa kahdessa kuvassa onkin sitten ihan vaan possua vihannesten kera kermassa hautumassa. Ja lasagne. Mun tekemä! Huom! Se on se bravuuri minkä mä osaan. Itselle ei vain viitsi kokata, se on se mun elämän suurin murhe. 


Pitkään olen ollut myös broisku-vastainen, mutta sanotaanko, että ihan viime kuukausina sekin on alkanut maistumaan. Kai se vaan niin on, että nälkäisen suu ei raaka-aineita katso? Khih, ei vaan. Olen vaan saanut syödykseni niin maukkaita, meheviä ja mielettömiä annoksia, että miten siitä ei voi olla pitämättä?! Miten olen näin kauan voinut syödä sitä vain nenä nyrpeänä ja eisemaistumiltäänkuitenkaan -asenteella. Mä olen niin nirso, että joskus hävettää! Harvemmin, mutta joskus.

Ja toisilla on taito saada se ulkonäkökin ruoasta herkulliseksi. Kutsuvaksi. Huutamaan suorastaan, että syö minut, minä olen tässä juuri sinua varten, sinun nautinnoksi. Omat tekeleeni lähinnä muistuttavaat lätsäyksiä lautaselle. Sellainen soppakauha-kohtaus jostain vankilan tai työttömien majan filmikuvauksista. Surkeaa ja hävettävää, tiedän, mutta estetiikka ei nyt ehkä ole niitä vahvimpia puoliani.

Yksi isoimmista mysteereistä on ollut miten olen voinut pitää leivästä tehdystä hampparista. Kyllä luitte aivan oikein! Pitkään ajatusta kauhistelin ja mietin, että onkohan noin muka hyvää ja mitähän se nyt meinaa. Mutta jumakaut! Ai rrkl! Enää ikinä en varmasti alennu epäilemään huipputekijän suosittelemaa. Suorastaan järkytyin maukkuudesta. Rapea leipä, täydellinen pihvi, mausteet. Unohtamatta viiniä, joka suorastaan atomipommin lailla räjäytti kaiken kokonaiseksi koko kropan rentouttavaksi mmmmmah! -oloksi.

En varmaan koskaan löydä tarpeeksi ylistyssanoja kuvaamaan näitä kotikokkeja, jotka kertakaikkiaan suostuvat tekemään mulle ruokaa. Mä en kuitenkaan ole ruokien suhteen sieltä helpoimmasta päästä. Pitää olla sitä ja tätä tuon kanssa ja tuota ei missään nimessä tuon kanssa. Eikä nuita ollenkaan. Sellainen mä olen.

Silti nämä mahtavat ihmiset viitsivät ja jaksavat ja ehkä joskus jopa haluavat tehdä ruokaa mulle. Voitteko uskoa?! Siinä usein elintasokumpua taputellessa herkullisen ruoan jälkeen, tulee väistämättä mieleen, miten onnekas olen. Että mulla on elämässä tämmöisiä ihmisä.

Joskus ihan joku arkipäivänenkin, minkä itse todennäköisesti onnistuisin pilaamaan, on toisen käsistä tulleena kuin lottovoitto kulinaristisille makuhermoille.

Siis oikeasti, vaikka itse käytän samoja raaka-aineita, samassa keittiössä, samoilla välineillä, on lopputulos kärähtänyttä fiaskoa. Ja mulla on sentään tutkinto kokkaamisesta.. Voiko muka olle nolompaa? *hörönaurua epätoivoisena*

Ihan aina en kunnolla pysty itsekään ymmärtämään. Tosin, useimmiten kun katson näitä ystäviäni keittiössä hääräämässä, on se sellaista intohimon paukuntaa ja poksuntaa, että pysyn mielelläni kaukana ja nautin vain lopputuloksesta.

Loppuun vielä yhdeltä viikonlopulta ruokakuvakollaasi, joka sai mut haukkomaan henkeä, räjähtämään henkisesti sekä olemaan 7. taivaassa koko 48h. Kaiholla muistellen. Onnellisena eläen tuon kokemuksen yhä uudestaan ja uudestaan. Hitsi ihmiset! Nauttikaa ruoasta ! Olette paljon onnellisempia.


Kaiholla odotellen seuraavia ruokakutsuja. Mä oon niin varma ruoan perässä tulija, että toista ette ole nähneet!