Kauhua
Ylläriylläri! Tämän vuoden alkupuoliskolla on ollut runsaasti aikaa. Mitä nyt taas ei tunnut olevan kun ei tunnit vuorokaudessa riitä! Mutta siis.. Alkuvuodesta oli aikaa, joten tuli katsottua muutamia kauhuleffoja, sarjoja ja koettua kauhuhetkiä. Luulisin.
En kamalasti ole mikään kauhun ystävä, vaikka tykkäänkin kauhusta. Yksin en missään nimessä suostu kauhua katsomaan, se on salee. Enkä mielellään kamalan selvinpäinkään halua katsoa. Siks tähän kirjoitukseen olen valinnut tällaisen alkoholijuomalasi-pitöisen kuvakoosteen. Kuinka kätevää yhdistää kaks kamalan ihanaa yhdessä.
Parhaiten mieleen on jäänyt Annabelle -leffat. Hetkeen en muista nähneeni mitään niin kamalan pelottavaa ja säikyttävää. Sellaista jännityspiinakauhua. Ai kamala sentään! NO GO, päänpyörityksellä. Varmaan pitäisi joskus katsoa uudestaan. Kenties pystyisi keskittymään kun apauttiarallaa tietää mitä tulee tapahtumaan eikä puolet mene leffasta ohi kun säikähtelee ja pitää silmiä kiinni.
Vietin myös muutaman hetken kun American horror story -sarjaa tuli katsottua. Sillee putkeen. Monta piinaavan pitkää tunnin jaksoa. Vai mitä ne nyt kestääkään. En enää ikäväkseni muista mikä kausi oli mikäkin, mutta jostain syystä ensimmäinen murha-talo -kausi sekä hotelli-kausi on jääneet mieleen.
Nythän siis luin, että vielä on tulossa 2 kautta tätä sarjaa lisää. Pakkohan ne on nekin katsoa! Kunhan nyt ilmestyvät sitten jossain vaiheessa. En ihan heti muista yhtäkään (?) kauhupitoista sarjaa kuin AHS. Onhan noita Criminal Mindseja yms, mutta ei nekään oikein kauhua ole... Sarjan viimeisin kausi (7. kausi) ei kyllä ollut mistään kotoisin. Ehkä jo liian utopista mun makuuni. Jotain realisimia pitää kauhussakin olla!
Mun ajatukset katkeilee. Haha! Telkkarista tulee Onnenpyörä, niin allekirjoittanut jää hypnoottisena sitä tuijottamaan. Mitenjään en telkkarin orja ole *virn* Miksi se edes pitää olla päällä kun olevinaan kirjoittaa jotain hehkeää ja kamalaa. Samalla pyörii tilattava langat, nälkä ja pakkaus mielessä. Mun ajatukset käy ihan liian ylikierroksilla!
On tullut katsoa myös klassikoita, siis sellaisia mitä ei ole vuosiiiin katsonut. Kuten Piinan. Onko se nyt virallisesti kauhua, ei kai, mutta sellaista psykologista jännitystä, joka allekirjoittaneen aivoissa vääntyy kauhua vastaavaksia tilaksi.
Sellaiset taitaa ollakin kaikkein kamalampia. Psykologista kauhua yhdistettynä säikähdyshetkiin ja inhottavan kutkuttavaan odottamiseen.
Tai sellaiset elokuvat, jossa päätähdet on niin "tyhmiä", että menevät ja tekevät asioita, jotka johtavat selkeään vaaraan. Aaaettä mun verenpaineeni, sydämeni ja verenkiertoni häiriöityvät syvästi! Ei sellaista kestä kukaan.
Kaikkein pahinta on katsoa syksyllä kauhua. Eikö vain! Varsinkin jos ulkona ujeltaa myrskytuuli, sade rumputtaa ikkunaan ja kynttilässäkin liekki väpättää. Ole siinä sit coolina kauhua katsomassa. Ja mun tuurilla jostain asunnosta kuuluu niitä niksahduksia ja rapsahduksia, jotka saa aikuisen oikeasti pomppaamaan.
En käsitä miten joidenkin aivot ovat muotoineita niin, ettei kauhuleffat vaikuta niihin mitenkään. Onko se joku asennoitumisasia? Ei! Olen kokeillut asennoitua vaikka miten "järkevästi" ja "faktatietoisesti". Silti se on menoa. Joka kerta.
Harhaileeko muiden ajatus paljon leffan aikana? Allekirjoittaneella on paha taipumus suorastaan uppotua katsomaan elokuvaa. Sitä sulkee liki kaiken ulkopuolisen pois, ei näe, kuule, huomioi ympäristöä. Paitsi niitä yht'äkkisiä rasahduksia esimerkiksi. Se on väärin!
OT.Pakko tähän väliin sanoa ylläolevista olut-pulloista, että ne tuli juotua nykyisen paikkakuntani aika minimaalisessa baarissa (vetää sisään n 20ihmistä kerrallaan). En edes muista, koska viimeksi olisin juonut olutta lasipullosta suoraan! Ja tuon paikan ilmapiiri oli aivan mieletön. Vinyylijukebox, vanhoja parrakkaita paikallisessa istujia, paikan historian tietäjiä. Aivan käsittamätön fiilis ja lämpöinen vastaanotto. Eikä olutkaan kamalan kallista ollut. Jukeboxissa tosin ei toiminut kuin noi 70% levyistä ja nekin ajalta yks ja kaks. Mikä tosin ei haitannut ollenkaan! Voi mikä paikka! OT loppui!
Mutta palataanpa asiaan, ja jatketaan siitä mihin jäätiin. Olen myös koittanut muokata ympäristöä vähemmän, hmm.. Miten sen nyt sanoisi, jännittäväksi? Siis, että katson päiväsaikaan, valot päällä, muiden seurassa, virikkeitä ympärillä (lähinnä syötävää *virn*). Eikä mitään vaikutusta. Aina mä vaivun aivoissani siihen symbioosin tv:stä tulevan ohjelman kanssa. Jopa virkata olen yrittänyt samaan aikaan, mutta ihan yhtä tyhjän kanssa. Jännitys vain imee kaiken huomion ja leviää aivoissani vallaten ne täysin valtaansa.
En osaa sanoa mistä tämä kaikki johtuu. Useimmissa elokuvissa tai sarjoissa näin ei käy. Vain näissä jännitys- ja kauhuleffoissa. Ehkä allekirjoittaneen aivot ovat tehty arkisiin, tylsiin ja hupsuihin leffoihin vain. Sellaisia aivoni osaavat käsitellä eikä tarvitse kaikkea kapasiteettia kestääkseen tilanteen. Aivoni ovat niin herkät. Muistakaahan tekin katsoa leffoja! Ei paljon paremaa ajanvietettä ole. Ette kuitenkaan suostu virkkaamaan *ilkeä virn*
En kamalasti ole mikään kauhun ystävä, vaikka tykkäänkin kauhusta. Yksin en missään nimessä suostu kauhua katsomaan, se on salee. Enkä mielellään kamalan selvinpäinkään halua katsoa. Siks tähän kirjoitukseen olen valinnut tällaisen alkoholijuomalasi-pitöisen kuvakoosteen. Kuinka kätevää yhdistää kaks kamalan ihanaa yhdessä.
Parhaiten mieleen on jäänyt Annabelle -leffat. Hetkeen en muista nähneeni mitään niin kamalan pelottavaa ja säikyttävää. Sellaista jännityspiinakauhua. Ai kamala sentään! NO GO, päänpyörityksellä. Varmaan pitäisi joskus katsoa uudestaan. Kenties pystyisi keskittymään kun apauttiarallaa tietää mitä tulee tapahtumaan eikä puolet mene leffasta ohi kun säikähtelee ja pitää silmiä kiinni.
Vietin myös muutaman hetken kun American horror story -sarjaa tuli katsottua. Sillee putkeen. Monta piinaavan pitkää tunnin jaksoa. Vai mitä ne nyt kestääkään. En enää ikäväkseni muista mikä kausi oli mikäkin, mutta jostain syystä ensimmäinen murha-talo -kausi sekä hotelli-kausi on jääneet mieleen.
Nythän siis luin, että vielä on tulossa 2 kautta tätä sarjaa lisää. Pakkohan ne on nekin katsoa! Kunhan nyt ilmestyvät sitten jossain vaiheessa. En ihan heti muista yhtäkään (?) kauhupitoista sarjaa kuin AHS. Onhan noita Criminal Mindseja yms, mutta ei nekään oikein kauhua ole... Sarjan viimeisin kausi (7. kausi) ei kyllä ollut mistään kotoisin. Ehkä jo liian utopista mun makuuni. Jotain realisimia pitää kauhussakin olla!
Mun ajatukset katkeilee. Haha! Telkkarista tulee Onnenpyörä, niin allekirjoittanut jää hypnoottisena sitä tuijottamaan. Mitenjään en telkkarin orja ole *virn* Miksi se edes pitää olla päällä kun olevinaan kirjoittaa jotain hehkeää ja kamalaa. Samalla pyörii tilattava langat, nälkä ja pakkaus mielessä. Mun ajatukset käy ihan liian ylikierroksilla!
On tullut katsoa myös klassikoita, siis sellaisia mitä ei ole vuosiiiin katsonut. Kuten Piinan. Onko se nyt virallisesti kauhua, ei kai, mutta sellaista psykologista jännitystä, joka allekirjoittaneen aivoissa vääntyy kauhua vastaavaksia tilaksi.
Sellaiset taitaa ollakin kaikkein kamalampia. Psykologista kauhua yhdistettynä säikähdyshetkiin ja inhottavan kutkuttavaan odottamiseen.
Tai sellaiset elokuvat, jossa päätähdet on niin "tyhmiä", että menevät ja tekevät asioita, jotka johtavat selkeään vaaraan. Aaaettä mun verenpaineeni, sydämeni ja verenkiertoni häiriöityvät syvästi! Ei sellaista kestä kukaan.
Kaikkein pahinta on katsoa syksyllä kauhua. Eikö vain! Varsinkin jos ulkona ujeltaa myrskytuuli, sade rumputtaa ikkunaan ja kynttilässäkin liekki väpättää. Ole siinä sit coolina kauhua katsomassa. Ja mun tuurilla jostain asunnosta kuuluu niitä niksahduksia ja rapsahduksia, jotka saa aikuisen oikeasti pomppaamaan.
En käsitä miten joidenkin aivot ovat muotoineita niin, ettei kauhuleffat vaikuta niihin mitenkään. Onko se joku asennoitumisasia? Ei! Olen kokeillut asennoitua vaikka miten "järkevästi" ja "faktatietoisesti". Silti se on menoa. Joka kerta. 
Harhaileeko muiden ajatus paljon leffan aikana? Allekirjoittaneella on paha taipumus suorastaan uppotua katsomaan elokuvaa. Sitä sulkee liki kaiken ulkopuolisen pois, ei näe, kuule, huomioi ympäristöä. Paitsi niitä yht'äkkisiä rasahduksia esimerkiksi. Se on väärin!
OT.Pakko tähän väliin sanoa ylläolevista olut-pulloista, että ne tuli juotua nykyisen paikkakuntani aika minimaalisessa baarissa (vetää sisään n 20ihmistä kerrallaan). En edes muista, koska viimeksi olisin juonut olutta lasipullosta suoraan! Ja tuon paikan ilmapiiri oli aivan mieletön. Vinyylijukebox, vanhoja parrakkaita paikallisessa istujia, paikan historian tietäjiä. Aivan käsittamätön fiilis ja lämpöinen vastaanotto. Eikä olutkaan kamalan kallista ollut. Jukeboxissa tosin ei toiminut kuin noi 70% levyistä ja nekin ajalta yks ja kaks. Mikä tosin ei haitannut ollenkaan! Voi mikä paikka! OT loppui!
Mutta palataanpa asiaan, ja jatketaan siitä mihin jäätiin. Olen myös koittanut muokata ympäristöä vähemmän, hmm.. Miten sen nyt sanoisi, jännittäväksi? Siis, että katson päiväsaikaan, valot päällä, muiden seurassa, virikkeitä ympärillä (lähinnä syötävää *virn*). Eikä mitään vaikutusta. Aina mä vaivun aivoissani siihen symbioosin tv:stä tulevan ohjelman kanssa. Jopa virkata olen yrittänyt samaan aikaan, mutta ihan yhtä tyhjän kanssa. Jännitys vain imee kaiken huomion ja leviää aivoissani vallaten ne täysin valtaansa.
En osaa sanoa mistä tämä kaikki johtuu. Useimmissa elokuvissa tai sarjoissa näin ei käy. Vain näissä jännitys- ja kauhuleffoissa. Ehkä allekirjoittaneen aivot ovat tehty arkisiin, tylsiin ja hupsuihin leffoihin vain. Sellaisia aivoni osaavat käsitellä eikä tarvitse kaikkea kapasiteettia kestääkseen tilanteen. Aivoni ovat niin herkät. Muistakaahan tekin katsoa leffoja! Ei paljon paremaa ajanvietettä ole. Ette kuitenkaan suostu virkkaamaan *ilkeä virn*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti