Linnassa itsessään oli satoja yksityiskohtia mitä kaihoillen katselin. Minä niin tykkään sellaisista. Siis en tykkäisi omassa kodissani, mutta tuollaisissa historiallisissa rakennuksissa. Niitä on kiva bongata ja tuijotella.
Siellä oli myös ruokapöytien kattauksia juhlaillallisiin. Ikävä kyllä, menua eivät paljastaneet *surkunaama*. Vitreeneistä löytyi eri astiastoja, kuppeja, kannuja, mmm kahvipannuja ja astioita mitä on menneillä vuosina käytetty. Naisten vessan ovestakin piti ottaa kuva, oli olevinaan niin hieno. Se kuva on tuolla ylhäällä, luonnollisesti ensimmäisten kuvian joukossa! Asiat tärkeysjärjestykseen! Daa!
Helposti saisi otettua siellä kymmeniä, satoja ellei tuhansia kuvia. Oli niin upeita yksityiskohtia, että useammin ku kerran piti kirota huonoa kameraa, ihmispaljoutta ja lyhyyttä. Jos kaikki olisi mennyt täydellisesti, olisi tästä kirjoituksesta tullut 4 osainen mininovelli kuvien kera. Nyt joudutte tyytymään pätkätekstiin, huonolaatuisiin kuviin lattiatasosta ihmismuurin jalkojen välistä kuvattuna. Melkein.
Koska nyt alkaa tuntumaan tekstin tuottamisen tuska tästä aiheesta, huomaatte varmastikin, että kuvien rykelmät lisääntyvät. On kuitenkin niin paljon kuvia mitä haluan näytille, mutta on niin vaikeaa kun ei osaa kertoa niistä mitään. Ymmärrättekö ongelmani? *virn*
"kattokaapa tuota ihanaa ikkunakuvaa, verhot oli samettia ja suora näkymä kauppatorille. se oli siinä, siinä, sinisessä salissa eikäkö se oli.. no sen käytävän varrella, höh, ettekö tajuu, kattokaa pohjapiirrustuksesta!"
Kuvia tuli kuitenkin otettua liki 150, joten jo niistä valikoiminen on vaikeaa. Helppoa tietenkin oli ensin deletoida ne kuvat, missä oma naamapärstäni oli esillä, sen jälkeen kaikki eniten suttuiset ja epäselvät kuvat. Sitten ne, missä sormeni olivat eksyneet linssin päälle (älkää uskaltakokaan sanoa mitään!!), sitten ne missä edessä olevien takaraivot paistoivat tummuudellaan. Eli näin oli karsittu jo 121 kuvaa. Näppärää. Se on se taito ja silmä mikä pitää olla kun kuvia valitsee. Nyyyt taidettiin kuitenkin hieman poiketa aiheesta.
Kävelimme kierroksen noin tunnissa. Ehkä eniten jäin kaipaamaan jotain esitettä tai infolappusta, ettei olisi tarvinnut ihan arvauksen mukaan katsella paikkoja. Joissakin saleissa oli intendentti tai vastaava kertomassa salin historiasta ja muusta, mutta yleishälinä oli niin kova ettei oikein kuullut. Se oli pienimoinen sääli. Itseäni kun historia ja pienet kertomukset aina kiinnostaa!
Viimeinen tila ja poistuminen ulos. Otettiin ystävän kanssa muutama kuva linnan ulkosivustakin, mutta kääk.. Se ihmispaljous pilasi kaikki hienot kuvat! Jätin ne suosiolla lisäämättä tähän kirjoitukseen. Sen sijaan, päätän kirjoituksen pressan työpöydän kuvaan. Siitä sitä aina pulputetaan kun kovasti on juhlallista asiaa. Aaettä!
Arvaattekkon mitä?! No nii-i! Mä pääsin ihan aikuisen oikeesti käymään pressan linnassa. Koska siellä oli avoimet ovet ja jonotin 2 tuntia, mutta kuitenkin! Hah! Siellä minä itse olin.
Jos olisin sillä tavalla ystävällinen kirjoittaja niin tokihan mä laittaisin tähän kirjoitukseen kaikkien salien nimet ja historiikin, mutta rehellisyyden nimissä; en muista! Ja vaikka muistaisin ja olettaisitte, että nyt internetin valtakautena kaiken infon pitää tulla yhdestä paikasta, niin phah! Työstäkää itseänne, käykää vaikka pressan sivuilla tai jossain etsimässä tietoa. Mä hehkuttelen vain kuvilla ja kokemuksellani tuosta paikasta.
En ole nyt ihan varma oliko paikka niin pitkän jonottamisen arvoista, mutta seura oli. Oli kiva pitkästä aikaa olla ystävän kanssa ja pälpättää sillä tavalla rauhassa. Ja vähän ihmetellä ettei kukaan kiilannut ohi. Kaikki jonottivat keväisessä säässä tasaisen tylsästi ilman draamaa.
Linna itsessään ei tuloaulasta tehnyt minkäänlaista wauuu-tuntemusta. Pientä harmia vain, koska kaikki sytkärini vietiin. Hmph. No eikä. Turvatarkastukset olivat massiiviset, vähän kuin lentokentällä. Ja väkeä oli paljon. 
En ole mikään ihmismassojen ylin ystävä. Toki on kivaa, että on ihmisä, mutta pienessä tilassa ahtautuminen ja änkeäminen eikä oikein mihinkään voi keskittyä kunnolla. Saati saa kunnon kuvaa! Aina jonkun naama keskellä kuvaa. Enimmäkseen mun omani, mutta siitä ei puhuta!
En oikein osaa sanoa mitä odotin paikalta. Yllätyin kuitenkin (vaikka tiesin) salien pienuudesta. Onhan siitä hehkutettu lehdissä ja itsenäisyyspäivänä, mutta kun sen itse näki.. Hyvänen aika miten sinne ikinä mahtuu satoja ihmisiä! Käsittämätöntä. Välillä tuntui tilat ahdistavilta vaikka siellä oli vain muutama hassu kymmen ihmistä. Olenpa ollut onnekas kun ei ole tullut kutsua juhliin! Saisin varmasti satayksi ahdistus-hapenpuute-tarvitsentilaa-päästäkää ulos -kohtausta ensimmäisen tunnin aikana.
Linnassa itsessään oli satoja yksityiskohtia mitä kaihoillen katselin. Minä niin tykkään sellaisista. Siis en tykkäisi omassa kodissani, mutta tuollaisissa historiallisissa rakennuksissa. Niitä on kiva bongata ja tuijotella.
Siellä oli myös ruokapöytien kattauksia juhlaillallisiin. Ikävä kyllä, menua eivät paljastaneet *surkunaama*. Vitreeneistä löytyi eri astiastoja, kuppeja, kannuja, mmm kahvipannuja ja astioita mitä on menneillä vuosina käytetty. Naisten vessan ovestakin piti ottaa kuva, oli olevinaan niin hieno. Se kuva on tuolla ylhäällä, luonnollisesti ensimmäisten kuvian joukossa! Asiat tärkeysjärjestykseen! Daa!
Helposti saisi otettua siellä kymmeniä, satoja ellei tuhansia kuvia. Oli niin upeita yksityiskohtia, että useammin ku kerran piti kirota huonoa kameraa, ihmispaljoutta ja lyhyyttä. Jos kaikki olisi mennyt täydellisesti, olisi tästä kirjoituksesta tullut 4 osainen mininovelli kuvien kera. Nyt joudutte tyytymään pätkätekstiin, huonolaatuisiin kuviin lattiatasosta ihmismuurin jalkojen välistä kuvattuna. Melkein.
Koska nyt alkaa tuntumaan tekstin tuottamisen tuska tästä aiheesta, huomaatte varmastikin, että kuvien rykelmät lisääntyvät. On kuitenkin niin paljon kuvia mitä haluan näytille, mutta on niin vaikeaa kun ei osaa kertoa niistä mitään. Ymmärrättekö ongelmani? *virn* "kattokaapa tuota ihanaa ikkunakuvaa, verhot oli samettia ja suora näkymä kauppatorille. se oli siinä, siinä, sinisessä salissa eikäkö se oli.. no sen käytävän varrella, höh, ettekö tajuu, kattokaa pohjapiirrustuksesta!"
Kuvia tuli kuitenkin otettua liki 150, joten jo niistä valikoiminen on vaikeaa. Helppoa tietenkin oli ensin deletoida ne kuvat, missä oma naamapärstäni oli esillä, sen jälkeen kaikki eniten suttuiset ja epäselvät kuvat. Sitten ne, missä sormeni olivat eksyneet linssin päälle (älkää uskaltakokaan sanoa mitään!!), sitten ne missä edessä olevien takaraivot paistoivat tummuudellaan. Eli näin oli karsittu jo 121 kuvaa. Näppärää. Se on se taito ja silmä mikä pitää olla kun kuvia valitsee. Nyyyt taidettiin kuitenkin hieman poiketa aiheesta. 
Kävelimme kierroksen noin tunnissa. Ehkä eniten jäin kaipaamaan jotain esitettä tai infolappusta, ettei olisi tarvinnut ihan arvauksen mukaan katsella paikkoja. Joissakin saleissa oli intendentti tai vastaava kertomassa salin historiasta ja muusta, mutta yleishälinä oli niin kova ettei oikein kuullut. Se oli pienimoinen sääli. Itseäni kun historia ja pienet kertomukset aina kiinnostaa!
Viimeinen tila ja poistuminen ulos. Otettiin ystävän kanssa muutama kuva linnan ulkosivustakin, mutta kääk.. Se ihmispaljous pilasi kaikki hienot kuvat! Jätin ne suosiolla lisäämättä tähän kirjoitukseen. Sen sijaan, päätän kirjoituksen pressan työpöydän kuvaan. Siitä sitä aina pulputetaan kun kovasti on juhlallista asiaa. Aaettä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti