Unissakävelijä

Kaiken minussa olevan parhauden lisäksi, olen unisskakävelijä sekä -puhuja. Oi kyllä, suuni käy varmasti yhtä paljon kuin jalkani vispaavat unissani. Kenties hereilläoloaika on vain kierroksille käyville aivoilleni liian vähäinen aika ja loppu purkautuu sitten tekoina unissa.

Välillä on on vuosia (tai kukaan ei avaudu aiheesta) etten liiku tai puhu unissani, mutta välillä taas saattaa olla joka öistä. Olen yrittänyt miettiä, mistä tämä johtuu enkä oikein keksi muuta kuin, että elämässäni on jollain tasolla erittäin aktiivinen tai stressaava hetki. Ei tosin kaikilta osin pidä paikkaansa, on sitä ihan tasan harmaassa arjessakin tullut höpistyä ja liikuttua.

Yksi mieleenpainuvista lienee hetki vuosien ja vuosien takaa. Nukuin silloisen hothusbandini kanssa kun yht'äkkiä ponkaisin istumaan sängyssä ja työntämään häntä pois komentaen samalla "täällä ei ole mitään nähtävää, poistukaa". Taisin ihan kokonaan sängystä töniä pois.

Olen soittanut ihmisille ja puhunut omituisia. Joskus ihan vaan pyytänyt kahville. Olen viestitellyt (ehkä nytkin olen unessa!) ilmeisen fiksustikin, koska joka kerta ei ole vastaanottaja heti tajunnut mun nukkuneen.

Olen myös järjestellyt tavaroita. Siirtänyt kirjahyllyn tavaroita jääkaappiin, pakastimeen. Piilottanut valokuvia vaatehuoneeseen, lompakon sohvan alle. Lukinnut pirttipöydän penkeillä kylpyhuoneen oven, ettei kukaan pääse ulos. Olen tyhjentänyt jääkaapin sisällön sekä tupakat wc-pönttöön, tehnyt viereen keon tyhjistä askeista ja rahkapurkeista.

Kerran olen vaikuttanut olevan ihan hereillä, töninyt toista ja ehdottanut, jos smoothieta tekisin, että josko maistuis. Olen sitten mennyt jatkamaan uniani sohvalle kerättyäni kaikki tarvittavat esille apupöydälle. 

Onneksi! En ole koskaan lähtenyt ulko-ovesta ulos (tosin tämäkin nyt varmasti tapahtuu mainitsin asiasta).On nämä vaan niin jänniä asioita. Pitäisi varmaan syvemmin tutustua aiheeseen.