Olin sukulaista kannustamassa kisoissa ja voi pojat! Enpä osannut arvata millaisen kimmokkeen voi pieni-iso-sopusuhtainen tytteli päähänsä saada!
Säähän nyt ennenkaikkea oli kuin enkeli syksyiseksi ilmastoksi, musiikki oli mielettömän sporttaavaa ja kaikki tapahtumassa huuti raakaa energiaa ja selviytymistä! Ei sellaisella grau-tavalla vaan GRRRRRAU! Voi ah, pääsisinpä tuohon hetkeen takaisin.
Allekirjoittaneen suuri suu sitten tarttui taas yllatyskyykky-yllytykseen. Jeap, luitte aivan oikein ja todennäköisesti arvaattekin oikein. Vuoden päästä allekirjoittanut hikoilee tuolla tai.. Itkee ja makaa auringossa tarjoamallaan lomalla. Hehheh!
Homman nimihän on lyhykäisyydessään siis se, että juostaan 10 kilsan lenkki, jonka varrella on mitä mielikuvituksellisimpia esteitä. Jos et estettä pääse yli, rangaistuskierrokset odottavat armeliaasti.
Esteitä taisi olla 29 kappaletta, ja tarkkaavaisena pistin merkille myös juomapisteet! Sen verran iso tonikka vettä ettei nämä silmät ole tainneet ikuna nähdä!
Esteet vaihtelivat kalliokiipeilystä erinäisiin vesiesteisiin, ryömimisestä painavien betoiharkkojen vetelyyn. Oli konttien päälle kiipeämista ja pomppimista alas, vinolla seinällä roikkumista, apinapuita.. Jääpalojen sekaan sukeltamista, juoksua ja mutaa. Siis kaikkea riemullista!
Tähän tapahtumaan taisi osallistua n 10 000 immeistä. Ikä- ja kokoskaala oli aasta ööhön. Täysin timmeistä löysähköön velttoilijaan. Johon siis allekirjoittanut itsensäkin laskee. Reitti kiersi Kaisaniemen puiston ympäristöä, Hakaniemenkin puolella oli. Itse en kiertänyt kun tuolla Kaisaniemessä ja Hakaniemen holleilla, joten monen monta estettä lienee jäänyt näkemättäkin.
Mutta palatakseni haasteeseen.. Olen nyt siis alkanut pikkuhiljaa (köhköh, paino sanalla pikkuhiljaa) vähän harjoittelemaan. Tarkemmin sanottuna tämä käsittää siis sen, että olen instasta etsinyt lukuisia kotijumppaohjeita ja ihaillut miten sutjakkaasti toiset niitä tekee. Olen myös ottanut tavaksi joka pv vähintän 5 kilsan reippaan kävelyn.
Nyt mun tarttis tupakoinnista eroon. No lupasin, josko uus vakkarityö järjestyy, loppuu tupakointi ja avot! Sehän järjestyi. Nyt mitataan sitten allekirjoittaneesta sisukkuutta! Yksi jälkikasvuistani lupasi sparrata mua, tarvittaessa jopa ilman nyrkkeilyhanskoja. Seuraava tavoite on muuttaa kävelylenkki hölkäksi ja voikyllämätiedän miten taas asuinpaikkani immeiset saavat nauraa. Mutta jostain on aloitettava. Noista kotijumpista on ehdottomasti nyt katsottava sellaisia, mitkä jalkoja ja käsiä vahvistavat! Ehkä tämä kuulkaas tästä!
Luulen, että tätä vuoden projektia tullaan seuraamaan aika tiiviistikin tässä blogissa. Ei jumakaut kun immeinen, joka on löysäilyn mestari yrittää vuodessa päästä viikinki-kuntoon, niin luuletteko etten siitä höpise.. Tai sitten mä vaikenen koko asian *virn*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti