Kun synttärilahjaksi tällaisen sain, olihan sitä päästä kokeilemaan, kumihimoa siis. Eräänlaista nauhan punontaa ja aika kivan tuntuista nauhaa tulikin! Oletin jotenkin, että tulee ihan tönkköä, koska alkuun siltä näytti, mutta ei sinne päinkään.
Olin niin positiivisesti yllättynyt, että jopa kuvio meni pariin otteeseen kesken työn sekaisin, mutta uskon sen edelleen olevan vain "E:n leima". Ei voi liian täydellistä tulla, ettei muut tule kateellisiksi. Hahhahhaa! Vitsikkäällä päällä tänään näköjään.
Hommahan itsessään on ihan kuolettavan helppoa ja sitä voisi periaatteessa tehdä sokeakin jos ei väreillä niin väliä olisi. Lankavalintoja täytyisi ehkä hieman miettiä, koska.. Näillä langoilla narusta tuli aika ohut, vaikka kuitenkin 8 lankaa siinä sikinsokin menee. Täytynee kokeilla seuraavaan projektiin hieman paksumpaa lankaa jotta mitä se sitten sanoo.. Vai pitäisikö ihan tuplalangalla tehdä, jotta saisi paksumman nöyrin. Se jää nähtäväksi tulevaisuudessa.
Ennenkuin rytmiin tässä työssä pääsi, oli langat jatkuvasti solmussa. En voi painottaa sanaa jatkuvasti tarpeeksi, koska se olisi alimitoitettua. Pari langan siirtoa ja koko vyyhti disketin alapuolella oli sekaisin. Eikun vietä rattoisa puolituntinen selvitellen niitä.
Mutta! Enhän mä oli mä ellen hokaisi jotain.. Nimittäin, ihan vaan siis vinkkinä teillekin jos alatte kumihimoilemaan, rullat pitää pitää lyhyillä langoilla eikä keriä kilon (yliampuvaa) painoisiksi ettei ne purkaudu liian pitkiks. On myös hyvä kun keikauttaa alapuolella lankoja, joka kierroksen jälkeen niin eipä mene solmuun! hah! Ja muka vanha narttu ei uusia temppuja muka opi.. Mä teille vielä temput näytän!
Kun nämä niksit ja pirkat oli syöpyneet päähäni, tämän n 50cm pitkän nöyrin teko oli todella nopeaa. Ehkä n pari tuntia kaiken kaikkiaan aikaa siihen meni.
Ja voi hyvänen aika miten kaunis siitä tulikaan. Tosin, huomaa hyvin kohdat, jossa yövuorossa tehty vaihtuu heräämiseen päivällä. Haittaakse.
Kun töitä tuli tehtyä 11 yövuoroa putkeen on pää vielä näin muutaman päivän jälkeen edelleen kuin sumussa. Sellainen pieni väsymys ja ajatuskatkosten maaninen sekoitus.
Välillä tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi ja kohta on ihan täys hyrrä päällä kun ahertaa ja vääntää, miettii ja suunnittelee. Ja kuitenkaan ei malta pitkää aikaa keskittyä yhteen. Puhekin seilaa kuin promilleja olisi just sen verran liikaa.
Tänään pitäisi kuitenkin töihin. Toiset lähettävät ylipirteitä kuvia itsestään ja mä mietin että hei oikeesti! maanantai! ei kukaan ole pirteä maanantaina ainakaan! Vaikka miten olisi vuorotyö ja viikonlopulla ei olisi merkitystä.
Mä niin olisin kaivannut edes pari päivää lisää palautuakseni tuosta yöputkesta. Tosin, parin päivän päästä alkaa taas 6 yön putki, että onko oikeastaan mitään järkeä kunnolla rytmiä edes kääntää.
Eikä tässä kai muuten mitään olisi jos saisi nukuttua. Vaan kun ei. Uni ei tule vaikka steppailen, pyörin, mumisen ja mielikuvaharhailen. Nukahdan pariksi tunniksi vain herätäkseni pirteänä ylös, olen sen vartin pirteä ja taas väsymys iskee. Ei uni, väsymys. Maailman ärsyttävintä.
Ainoa hyvä puoli tämmöisessä työputkessa on se, että kesä tulee nopeammin. Ja loma. Menen johonkin korpeen istumaan koko lomaksi ja napsin varpaista kuvia. Ehkä jopa vahingossa sormista. Tuijotan taivasta ja hihittelen itsekseni. Olen ansainnut sen. Mä niin olen ansainnut sen. Loman siis.
Minuuttien laskemista, kahvikuppikin vajoaa nopeasti. Pää miettii sata ja yks tekosyytä miksi en menisi töihin, samalla kun tietää jo, että sinnehän mä kankean ahterini taas illaksi. Liian epäreilua. Pitäisi olla mahdollisuus tehdä töitä vain silloin kun huvittaa eikä jotain typeriä työvuorolistoja. Mulla on niin murrosikä. Argh. Ja kaikki muutkin painosanat.
Kun aamuyöstä alkaa linnut laulaa, ilma on leuto ja töistä lähtiessä on valoisaa, alkaa ehdottomasti tuntua kevään läsnäolo. Vaikka on vasta helmikuun puoliväli!
Niin on ihana herätä silmiä häikäisevään auringon valoon, auringon lämpöön ja hikisiin lakanoihin. Kyllä, joskus jopa minä hikoilen!
Kesäisin järvien tyyneys on kaunista, vaikka yleensä sää silloin on jollain tasolla huono. Kuuma, enteilee ukkosta tai painostava muuten vaan. Sellainen seisahtanut ilma ei ole kiva, vaikka näkymät ehkä onkin. Kuten nämä järvien pinnat.
Entisellä asuinpaikkakunnalla oli ilo siitä, että siellä löytyi useaa lahtea ja poukamaa, järveä ja notkoa missä silmä lepäsi. Jälleen. Kyllä se oli rauhoituksen tyyssija kaiken myrskyn keskellä!
Yksi parhaimpia näkyjä nyt vain kun vedestä heijastuu taivas, pilvet, puut.. Mikä vaan. Se peilaus on erijännä juttu! Tai kiva ainakin.
Aikanaan kun mökkielämää vietin, sitä oli mukava istua laiturilla ja katsella tyyntä vedenpintaa. Hieman se ehkä oli tylsää, mutta onneks välillä lokit rääkyi, sorsat tekivät vedenpintaan vanaa tai pikkukalat poNppi iloisesti. Ilman kaikkea tuota katselu olisi voinut olla tylsempää vaikka voiko muka aikuisen oikeasti olla tylsää istua lämpöisenä kesäaamuna laiturilla juomassa kahvia luonnonäänien keskellä. I don't think so!
En ole pitkilleen ollutkaan järven rannalla kunnolla rauhoittumassa. Ne ne oli aikoja kun sai koko kesän olla. Ilmankos sitä ennen olikin niin paljon rennompi ja vähemmän stressaava. Ha! Enää en ole kuin laiska.
Mutta ei näistä näkymistä stressaavaa saa millään.
Viimeisenä lauseena olkoon sekavan tekstin selitys: kirjoitettu epäinhimillisen yövuoroputken toiseksi viimeisenä päivänä. Jos ei aukene, ihailkaa huonoa suomeani.
Sattui sitten eteen immeinen, jolla jo on kaikkea ja jolle en keksinyt mitään lahjaksi. Joka kuitenkin arvostaa käden taitoja ja tykkää itsetehdyistä.
Netistä sitten löysin yksinkertaisen kukkaohjeen, jota typeränä tekemään. Enhän mä ole koskaan tämmöistäkään tehnyt, vaan nyt olen, ja jollain oudolla tavalla tykkäsin tämän tekemisestä aikalailla. Oli nopeaa, ohjeet oli for dummies ja värisävyt jotenkin omaan silmään sopivat.
Joskun välillä ahdisti pieni näprääminen kun ei tönkkösormeni taipuneet ja sittenhän sitä epätasaista jälkeä syntyi. Tosin pienellä venytyksellä tasaantui suurin osa epätasaisuudesta, vaikka jotainhan sinne jäi. Se ei olisi made by E. jos se olisi täydellinen, painotan tätä.
Ruukkuosaan menin sitten vaihtamaan toisen langan ja sehän "hieman" levisi, pakko oli loppuvaiheessa neulalla pikkasen kursia kokoon jotta ei ihan hassulta näyttäisi. Note to myself: 2 eri lankalaatua ja paksuutta, ei voi tulla just niinku. Tampio!
Tässähän nämä osat sitten ovat kaikki tehtyinä, enää oli edessä se mun ilo ja odotuksen aihe: neulalla yhteenliittäminen. Tällä kertaa pahemmilta vahingoilta vältyin, sain kun sainkin yhden yövuoron aikana neulottua osat toisiinsa kiinni.
Pari terälehteä olin neulonut kiinni kun mieleen tuli, että olisihan niitä voinut ensin zuumailla, miten leveästi laittaa kiinni ettei tule hirveitä välejä terälehtien väliin.
Liian löysäänhän ne sitten tuli ja piti valkoisella langalla vähän paikkailla ettei homma vallan kaatuisi siihen. Nämä tällaiset asiat kyllä pitäisi selkeästi lukea ohjeessa, olen täydeltä sydämeltäni sitä mieltä!
Kukastahan meinasi sitten ihan nuukahtanut tulla, mietin kuumeisesti mitä tukea varteen laitan. Pitkään sai kaappeja penkoa ennenkuin löytyi just sopivan kokoinen pensseli, jonka viilasin ja tungin varren sisään. Hieman kukka vaatii asettelua kun pöydälle länttää vaan oon mä salaa ylpiä! Again!
Joskus silloin kun oli vielä elämä, ja elämässä ihmisiä tuli usein vietettyä iltoja ja synttäreitä. Katettua pöytä täyteen elämää suurempia herkkuja ja ruokia. Naminam!
Allekirjoittaneesta on aina ollut ihana valmistella tällaisia "suurimittaisia" juhlatynkiä. Kattaa pöytään sata erilaista (okei, liioittelin!) naposteltavaa, dippiä, herkkua ja popsittavaa. Ja ihan vain siks, että se on kivaa. Antaa jonkinlaisen henkisen masokistisen nautinnon se hermojen kiristys ennen kuin pöytä on nätti ja kaikki suunniteltu ja mietitty esillä.
Vielä kivempi se on sitten katsella kun vieraat nauttivat herkuista. Ja ne hupenevat. Yleensä mitoitan valtavasti tarjottavat yli ja salaa toivon kaikkien syövän kaikki, koska mä en tykkää jämäpaloista ja vielä vähemmän tykkään jos joutuu roskiin laittamaan.
Pääosin nyt nämä kuvat on viini-illoista sekä synttäreistä, tai ihan perhesyömingeistä. Jipii. Ihan parasta kaikki noi! Ja niitä on haikea muistella pieni hymy huulilla. Millaista olikaan niiden järjestäminen! Vieläkin pieniä säväreitä saa moisesta, uskokaa tai älkää!
Perhehetket oli kanssa niin ihania. Niitä oli runsaasti vielä silloin kun uraani luonut vuorotyön parissa. Useammin silloin kokoonnuttiin napsuttelemaan ruokaa pöydän ääreen kuin oikeastaan koskaan sen jälkeen. Sinänsä se on sääli, koska ainakin mun muistoissa ne on ihan mielettömiä hetkiä.
Yksi, mitä on erityisesti ikävä on friteerauskeitin. Mozzarella-tikkuja, täytettyjä jalapenoja ja sipulirenkaita! Gurnau, että ne oli hyviä kevyen salaatin kera. Tai sitten omenainen makaronisalaatti! Tai täytetty patonki! tai ihan mikä vaan!
Jossain tulevassa elämässäni toivoisin, että saisin vielä sellaisen köörin kokoon, joka oli viini-arvosteluilloissa. Rentoa, kivaa, ruokaa ja muutama ihminen viettämässä iltaa. Oli niin mieletöntä kokkailla ja tarjota ja hengata.
Tai sitten joku grilli-ilta porukan kanssa. Ehkä mulla vielä joskus on sellainen elämä. Ehkä mä vielä joskus yllätän kaikki ja järjestän sellaisen illan. Jeah right!
Tsemppistä!
Monta vapaapäivää ja synttärit. Mikä mahtava tilaisuus matkata edelliselle asuinpaikkakunnalle tulemaan hemmotelluksi. Grau! Väsynyt, onnellinen ja tyytyväinen. Näillä sanoilla voi hyvin helposti kuvata päiviä, jotka sain olla edellisessä asuinpaikkakunnassani.
Oluellahan se alkoi. Ja sitten poppareilla. Kattilassa tehdyillä, koska ne nyt vain on parhaita. Aina olleet. Tulevat olemaan enkä mikrossa tehtyjä syö kuin äärimmäisen himon (POPPARIhimon) iskiessä päälle. Mä oon niin addikti poppareihin, että voisin varmasti elää pelkästään niillä syömällä. Vähän salmiakkia ja suklaata toiseen poskeen ja elämä on risaisen herkullista.
Lahjaksi sain kiristämällä, itkemällä, uhkaamalla, suuttumalla, huutamalla ja muutamia muita äärimmäisiä keinoja käyttämällä ihanan Kumihimon. Eikä siinä vielä kaikki! Sain niitä 2 kappaletta, tinkelepautit! Jos ette tiedä mikä kumihino on, googlaa tai odottele, että ehdin valmistamaan sillä jotain, päivitän hyvin varmasti sen tänne. Sain myös lempparisalmiakki ja -suklaata. Kyllä hampaat nurisi ja kääntyi riemusta.
Illallahan sitä sitten suuntasimme paikkakunnan uusimpaan remontoituun ketjuravintolaan, jossa sitten sai ilmaista siideriä / olutta. Sekä hyvin kallista jekku-viinaa. Päivitelkää sitä hetki mielessänne.
Niin. Tähän ravintolaan siis avattiin kasino, jossa oli haastavia pelikoneita, miljuuna asiakaspalveluhenkilökunnan jäsentä (joista yhtäkään ei näkynyt kun olisi ollut tarvetta, muuten he kyllä olisivat mielellään näyttäneet ja kertoneet) sekä leppeä ilmapiiri.
Ravintolaan oli myös tehty ihan oma pelikatsomo. Se oli kieltämättä hieno, Tosin itse en haluaisi istua viimeisimmässä nurkassa olut-tuopin kera ja yrittää lähteä vaikka hotelli helpotukseen. En. Mutta alapaikoilla näen hyvin itseni katsomassa peliä ja hurraamassa parhaalle joukkueelle hiljaisella ja sivistyneellä, ei kantavalla, äänelläni.
Ilta jatkui sitten sujuvasti lätkämatsin katsomoon, jossa peli meni sen verran jännittäväksi, että rankkareilla ratkottiin voittaja. Paikallisjoukkue. Selkeästi mun kunniaksi, koska eihän tuollaisessa jännitysshowssa muuten olisi ollut mitään mieltä.
Pitihän sitä sitten vielä jatkot, noin niiku peliaggressioiden purut käydä ottamassa entisessä maailman parhaassa pubissa, johon oli tehty.. eh, "nykyaikainen" karaoke -baari, jossa oli kaksi laulajaa vuorottelemassa. Niin nautin joka hetkestä.
Tauski olisi esiintynyt myöhemmin illalla, mutta päätimme olla katsomatta. Seurani oli yliherkkää Tauskin karismalle. Sen sijaan sain ehkä yhden parhaimmista drinkeistä mitä olen koskaan juonut. Nimeähän en luonnollisesti tiedä, mutta smoothien ja pirtelön välimaastossa mentiin vadelmin maustetulla. Joskus haluan ehdottomasti lisää. Kun sponsorini suo.
Seuraava päivä olikin sitten markkina-päivä! Jaijaiettä! Ihmisvilinää, hieman heikkoa oloa sekä pirsakkaa säätä. Ei viihdytty kauaa aikaa.
Sen sijaan sain välipalaksi toastin, jonka ihan itse tein. Ja jonka jälkeen jäin miettimään, miksi mulla ei ole toasti-konetta. Vaadin itselleni sellaisen. Kuuletko sponsori?! Ai niin. Eihän mulla ole sponsoria. Vieläkään. Huoh.
Päivälliseksi possua, kanaa ja kermaperunoita. Söin itseni ähkyksi. Tuliko muka yllärinä?! Aivan älyttömän hyvää. Mä niin nautin syödä ruokaa, jonka on valmistanut joku, joka osaa tehdä. Maukasta, hyvää, ihanaa. Grau!
Tähän alle laitan nyt ihan silkan vahinkolaukauskuvan markkinoilta. Se on jollai tavalla söpö. Koskettaa mua. Vaikka välimatkaa on pari metriä.
Olin niin positiivisesti yllättynyt, että jopa kuvio meni pariin otteeseen kesken työn sekaisin, mutta uskon sen edelleen olevan vain "E:n leima". Ei voi liian täydellistä tulla, ettei muut tule kateellisiksi. Hahhahhaa! Vitsikkäällä päällä tänään näköjään.
Hommahan itsessään on ihan kuolettavan helppoa ja sitä voisi periaatteessa tehdä sokeakin jos ei väreillä niin väliä olisi. Lankavalintoja täytyisi ehkä hieman miettiä, koska.. Näillä langoilla narusta tuli aika ohut, vaikka kuitenkin 8 lankaa siinä sikinsokin menee. Täytynee kokeilla seuraavaan projektiin hieman paksumpaa lankaa jotta mitä se sitten sanoo.. Vai pitäisikö ihan tuplalangalla tehdä, jotta saisi paksumman nöyrin. Se jää nähtäväksi tulevaisuudessa.
Ennenkuin rytmiin tässä työssä pääsi, oli langat jatkuvasti solmussa. En voi painottaa sanaa jatkuvasti tarpeeksi, koska se olisi alimitoitettua. Pari langan siirtoa ja koko vyyhti disketin alapuolella oli sekaisin. Eikun vietä rattoisa puolituntinen selvitellen niitä.
Mutta! Enhän mä oli mä ellen hokaisi jotain.. Nimittäin, ihan vaan siis vinkkinä teillekin jos alatte kumihimoilemaan, rullat pitää pitää lyhyillä langoilla eikä keriä kilon (yliampuvaa) painoisiksi ettei ne purkaudu liian pitkiks. On myös hyvä kun keikauttaa alapuolella lankoja, joka kierroksen jälkeen niin eipä mene solmuun! hah! Ja muka vanha narttu ei uusia temppuja muka opi.. Mä teille vielä temput näytän!
Kun nämä niksit ja pirkat oli syöpyneet päähäni, tämän n 50cm pitkän nöyrin teko oli todella nopeaa. Ehkä n pari tuntia kaiken kaikkiaan aikaa siihen meni.
