Pöytä on täyttetty

Joskus silloin kun oli vielä elämä, ja elämässä ihmisiä tuli usein vietettyä iltoja ja synttäreitä. Katettua pöytä täyteen elämää suurempia herkkuja ja ruokia. Naminam!

Allekirjoittaneesta on aina ollut ihana valmistella tällaisia "suurimittaisia" juhlatynkiä. Kattaa pöytään sata erilaista (okei, liioittelin!) naposteltavaa, dippiä, herkkua ja popsittavaa. Ja ihan vain siks, että se on kivaa. Antaa jonkinlaisen henkisen masokistisen nautinnon se hermojen kiristys ennen kuin pöytä on nätti ja kaikki suunniteltu ja mietitty esillä.

Vielä kivempi se on sitten katsella kun vieraat nauttivat herkuista. Ja ne hupenevat. Yleensä mitoitan valtavasti tarjottavat yli ja salaa toivon kaikkien syövän kaikki, koska mä en tykkää jämäpaloista ja vielä vähemmän tykkään jos joutuu roskiin laittamaan.

Pääosin nyt nämä kuvat on viini-illoista sekä synttäreistä, tai ihan perhesyömingeistä. Jipii. Ihan parasta kaikki noi! Ja niitä on haikea muistella pieni hymy huulilla. Millaista olikaan niiden järjestäminen! Vieläkin pieniä säväreitä saa moisesta, uskokaa tai älkää!

Perhehetket oli kanssa niin ihania. Niitä oli runsaasti vielä silloin kun uraani luonut vuorotyön parissa. Useammin silloin kokoonnuttiin napsuttelemaan ruokaa pöydän ääreen kuin oikeastaan koskaan sen jälkeen. Sinänsä se on sääli, koska ainakin mun muistoissa ne on ihan mielettömiä hetkiä.

Yksi, mitä on erityisesti ikävä on friteerauskeitin. Mozzarella-tikkuja, täytettyjä jalapenoja ja sipulirenkaita! Gurnau, että ne oli hyviä kevyen salaatin kera. Tai sitten omenainen makaronisalaatti! Tai täytetty patonki! tai ihan mikä vaan!

Jossain tulevassa elämässäni toivoisin, että saisin vielä sellaisen köörin kokoon, joka oli viini-arvosteluilloissa. Rentoa, kivaa, ruokaa ja muutama ihminen viettämässä iltaa. Oli niin mieletöntä kokkailla ja tarjota ja hengata.

Tai sitten joku grilli-ilta porukan kanssa. Ehkä mulla vielä joskus on sellainen elämä. Ehkä mä vielä joskus yllätän kaikki ja järjestän sellaisen illan. Jeah right!

Tsemppistä!