Pää sekaisin

Kun töitä tuli tehtyä 11 yövuoroa putkeen on pää vielä näin muutaman päivän jälkeen edelleen kuin sumussa. Sellainen pieni väsymys ja ajatuskatkosten maaninen sekoitus.

Välillä tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi ja kohta on ihan täys hyrrä päällä kun ahertaa ja vääntää, miettii ja suunnittelee. Ja kuitenkaan ei malta pitkää aikaa keskittyä yhteen. Puhekin seilaa kuin promilleja olisi just sen verran liikaa.

Tänään pitäisi kuitenkin töihin. Toiset lähettävät ylipirteitä kuvia itsestään ja mä mietin että hei oikeesti! maanantai! ei kukaan ole pirteä maanantaina ainakaan! Vaikka miten olisi vuorotyö ja viikonlopulla ei olisi merkitystä.

Mä niin olisin kaivannut edes pari päivää lisää palautuakseni tuosta yöputkesta. Tosin, parin päivän päästä alkaa taas 6 yön putki, että onko oikeastaan mitään järkeä kunnolla rytmiä edes kääntää.

Eikä tässä kai muuten mitään olisi jos saisi nukuttua. Vaan kun ei. Uni ei tule vaikka steppailen, pyörin, mumisen ja mielikuvaharhailen. Nukahdan pariksi tunniksi vain herätäkseni pirteänä ylös, olen sen vartin pirteä ja taas väsymys iskee. Ei uni, väsymys. Maailman ärsyttävintä.

Ainoa hyvä puoli tämmöisessä työputkessa on se, että kesä tulee nopeammin. Ja loma. Menen johonkin korpeen istumaan koko lomaksi ja napsin varpaista kuvia. Ehkä jopa vahingossa sormista. Tuijotan taivasta ja hihittelen itsekseni. Olen ansainnut sen. Mä niin olen ansainnut sen. Loman siis.

Minuuttien laskemista, kahvikuppikin vajoaa nopeasti. Pää miettii sata ja yks tekosyytä miksi en menisi töihin, samalla kun tietää jo, että sinnehän mä kankean ahterini taas illaksi. Liian epäreilua. Pitäisi olla mahdollisuus tehdä töitä vain silloin kun huvittaa eikä jotain typeriä työvuorolistoja. Mulla on niin murrosikä. Argh. Ja kaikki muutkin painosanat.