Oluellahan se alkoi. Ja sitten poppareilla. Kattilassa tehdyillä, koska ne nyt vain on parhaita. Aina olleet. Tulevat olemaan enkä mikrossa tehtyjä syö kuin äärimmäisen himon (POPPARIhimon) iskiessä päälle. Mä oon niin addikti poppareihin, että voisin varmasti elää pelkästään niillä syömällä. Vähän salmiakkia ja suklaata toiseen poskeen ja elämä on risaisen herkullista.
Lahjaksi sain kiristämällä, itkemällä, uhkaamalla, suuttumalla, huutamalla ja muutamia muita äärimmäisiä keinoja käyttämällä ihanan Kumihimon. Eikä siinä vielä kaikki! Sain niitä 2 kappaletta, tinkelepautit! Jos ette tiedä mikä kumihino on, googlaa tai odottele, että ehdin valmistamaan sillä jotain, päivitän hyvin varmasti sen tänne. Sain myös lempparisalmiakki ja -suklaata. Kyllä hampaat nurisi ja kääntyi riemusta.
Illallahan sitä sitten suuntasimme paikkakunnan uusimpaan remontoituun ketjuravintolaan, jossa sitten sai ilmaista siideriä / olutta. Sekä hyvin kallista jekku-viinaa. Päivitelkää sitä hetki mielessänne.
Niin. Tähän ravintolaan siis avattiin kasino, jossa oli haastavia pelikoneita, miljuuna asiakaspalveluhenkilökunnan jäsentä (joista yhtäkään ei näkynyt kun olisi ollut tarvetta, muuten he kyllä olisivat mielellään näyttäneet ja kertoneet) sekä leppeä ilmapiiri.
Ravintolaan oli myös tehty ihan oma pelikatsomo. Se oli kieltämättä hieno, Tosin itse en haluaisi istua viimeisimmässä nurkassa olut-tuopin kera ja yrittää lähteä vaikka hotelli helpotukseen. En. Mutta alapaikoilla näen hyvin itseni katsomassa peliä ja hurraamassa parhaalle joukkueelle hiljaisella ja sivistyneellä, ei kantavalla, äänelläni.
Ilta jatkui sitten sujuvasti lätkämatsin katsomoon, jossa peli meni sen verran jännittäväksi, että rankkareilla ratkottiin voittaja. Paikallisjoukkue. Selkeästi mun kunniaksi, koska eihän tuollaisessa jännitysshowssa muuten olisi ollut mitään mieltä.
Pitihän sitä sitten vielä jatkot, noin niiku peliaggressioiden purut käydä ottamassa entisessä maailman parhaassa pubissa, johon oli tehty.. eh, "nykyaikainen" karaoke -baari, jossa oli kaksi laulajaa vuorottelemassa. Niin nautin joka hetkestä. 
Tauski olisi esiintynyt myöhemmin illalla, mutta päätimme olla katsomatta. Seurani oli yliherkkää Tauskin karismalle. Sen sijaan sain ehkä yhden parhaimmista drinkeistä mitä olen koskaan juonut. Nimeähän en luonnollisesti tiedä, mutta smoothien ja pirtelön välimaastossa mentiin vadelmin maustetulla. Joskus haluan ehdottomasti lisää. Kun sponsorini suo.
Seuraava päivä olikin sitten markkina-päivä! Jaijaiettä! Ihmisvilinää, hieman heikkoa oloa sekä pirsakkaa säätä. Ei viihdytty kauaa aikaa.
Sen sijaan sain välipalaksi toastin, jonka ihan itse tein. Ja jonka jälkeen jäin miettimään, miksi mulla ei ole toasti-konetta. Vaadin itselleni sellaisen. Kuuletko sponsori?! Ai niin. Eihän mulla ole sponsoria. Vieläkään. Huoh.
Päivälliseksi possua, kanaa ja kermaperunoita. Söin itseni ähkyksi. Tuliko muka yllärinä?! Aivan älyttömän hyvää. Mä niin nautin syödä ruokaa, jonka on valmistanut joku, joka osaa tehdä. Maukasta, hyvää, ihanaa. Grau!Tähän alle laitan nyt ihan silkan vahinkolaukauskuvan markkinoilta. Se on jollai tavalla söpö. Koskettaa mua. Vaikka välimatkaa on pari metriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti