Töissä, väsy, virkkaus, extrahommat.. Kaikki vaan vie niin paljon aikaa etten enää tiedä miten päin olisi seisottava. Tai pyörittävä. Välillä ei oikein kunnolla edes tiedä missä menee.
Rehellisyyden nimissä on nyt sanottava, että olen saanut kyllä paljon aikaan. Vihdoin sain passin oikealla nimellä, kävin kampaajalla, shoppailin vaatteita ja sain erään tukun kanssa ratkoa mielettömän mailisanaväännön ja kuittitsekkauksen loppuun. Kouluhommatkin kukoistavat.
Töihin liittyviä projekteja en ikävä kyllä ole saanut edes kunnolla aloitettua. Oon sen suhteen niin saamaton, johtunee siitä, että työ on tuntunut viime aikoina todella raskaalta. Muutokset ja muut, mä olen tööt. En vain kykene mihinkään "taiteelliseen luovuuteen" ja jankkaamiseen, joten annan olla.
Haaveilen salaa tämmöisistä pikkunaposteltavissa, mutta itselle ei vaan viitsi tehdä. Odotan siis seuraavaa reissua edelliselle asuinpaikkakunnalleni, jotta voisin jotain pientä kokkailla. No, kokkailusta en tiedä, mutta tämmöisten pikkuisten suupalojen tekeminen on päätä rentouttavaa.
Kunpa aika vain menisi nopeasti! Tai onhan tämä mennyt ihan pyytämättäkin. Ei ole kuin sitä paljon puhuttua maanantaita ja sunnuntaita kokoajan. Välipäivät vain menee tuonne ja tänne.
Nytkin pari vapaapäivää ja aamusta iltaan liikkeellä. Pieni hetki hengähtämässä ja eikun taas bussiin ihailemaan vaihtuvia maisemia. Tai lähijunaan. Tai kävelemään. Antakee armoa! Kun mulla seuraavan kerran on yhden päivän vapaa, en aio todellakaan tehdä mitään. Yhtään mitään. No okei, virkkaan, mutta ahteriani en nosta sohvalta ylös. Joku roti meikänkin elämässä on oltava ja pakko välillä lepytellä sohvaa. Luulee mun vielä hyljänneen.
Virkkuutöitä on hirmuisesti tullut tehtyä. Kun saisi vain kuvat kasattua ja tehtyä kirjoituksia, mutta kun kuvat on kännyssä ja känny on niin vaativaa liittää läppäriin. Ja arvatkaa mitä! Pitäs vielä oikeasti rajata ja pienentääkin ne kuvat! Mä niin en kestä!
Tähän kohtaan sopii niin hyvin ystäväni käyttävä lausahdus "pidä mun ripsiä". Liikuttava hetki. Siis aina kun pitää pitää hänen ripsiään. Ei todellakaan mikään helppo homma. Koska se kommunikointi. Puutos ja lisäys.
Niin. Jos aiheeseen. Pidän siis kaikenlaisesta pikkunaposteltavasta, olkoon sitten iso töistä tai vähän pienempää näpertelyä. Mieli lepää, saa tehtyä jotain kivaa (tai vaihtoehtoisesti tuhottua jonkun muun tekemää kivaa) ja eikä se näpertely ruoan kanssa aina niin epäterveellistä ole. Tai siis se syöminen. Voi olla kuulkaas hyvinkin terveellistä! Usotkaa!
Mä niin kaipaan teitä kaikkia! Ja aion edelleen kirjoittaa näitä mielenkiintoisia kirjoituksiani, vaikka ei kiinnosta. Koska mä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti