Nyt tuli kuitenkin tilaus tällaiseen, ja mikäpä mä olen sanomaan ei. Päätin kokeilla. Ainahan olisin voinut sanoa, etten osaa (mäkö niin sanoisin, khih!) tai ei vaan luonnistu.
Alkuun todellakin näytti siltä, ettei onnistu eikä luonnistu. Että ihan varmasti teen jotakin kokoajan väärin ja nurinpäin, koska työ vain kupruilee. Pariin otteeseen mietin jopa, pitääkö purkaa, mutta useamman laskukerran jälkeenkin, kaikki oli niinkuin ohjeissa sanottiin.
Päätin siis jatkaa, ja varsinkin kun vertaistukiryhmässä kertoiltiin vastaavista tuloksista (kupruilusta siis) ja siitä, että lopputulos on kuitenkin kaikilla tavoin onnistunut siitä huolimatta. Aika hurjalta kuitenkin näytti työn edetessä ja mietin kokoajan, että noinkohan. Kyllä hirmuiselta näyttää ja niin, etten nyt suoraan sanoisi, rumalta! Kyllä, rumalta!
Jaksoin kovasti uskoa ja toivoa hyvään lopputulokseen. Nopiahan tämä oli tehdä, siitä en yli pääse. Pari yövuoroa, toinen vielä kiireisempi yövuoro, ja tämä oli valmis. Yksinkertainen on kaunista, ei siitä pääse millään.
Nyt kun näitä on tämän jälkeen tehnyt pari lisää niin alkaa jo uskomaan, että kyllä ne suoristuu kun jaksaa vain uskoa ja tehdä. Viimeistään siinä vaiheessa kun höyryttää ja pingottaa liinan niin se on upea. Ja koska olen hätähousu, en tämmöisestä suorituksesta älynnyt ottaa kuvaa, mikä nyt harmittaa aikalailla. Pakko siis tehdä vielä ainakin yksi, jotta saa kuvan, eikö? *virn*
Toinenkin puoli oli hujauksessa tehty. Ihan samalla periaatteella. Jos mulla iso ruoka- / olohuoneen pöytä olisi, voisin kaikesta huolimatta nähdä tällaisen liinan siinä.
todella kaunis, mistä löysit ohjeen :)
VastaaPoista