Virkattu laukku

Kaverilla pukkas syntymäpäivää ja koska olen köyhä, päätin vastoin kaikkia periaatteitani (noh vale okei!) tehdä syntymäpäivälahjan itse.

Kyseinen henkilö pitää pääkalloista ja.. No en oikein tiennyt mihin hyödylliseen ja turhaan voisin paremmin pääkallon upottaa kuin virkattuun laukkuun. Tai repuntapainenhan tuo enemmän on. Työ oli hidasta ja periaatteessa tein sen tietyllä tyylillä kunne kertoivat mulle, että tässä mochila-tyylisessä virkkauksessa ei suosita yksirivisiä malleja. Värejäkin olisi pitänyt olla 4 eri väriä. Tein siis kaiken väärin, joten en voi käyttää tästä nimitystä mochila.

Pohjahan näissä on kaikkein ärsyttävin. Lisäykset pitää olla juuri tietyssä kohdassa, tietyllä värillä ja ne pitää olla juuri siinä kohdassa sakaraa. Se on kuulkaas aikamoista laskemista ja purkamista, että pohjan saa kohilleen.

Tätä tehdessä tajusinkin, miksi ei yksirivisiä suosita. Ideahan on, että kuvio näyttää molemmin puolin suht samanlaiselta, mutta nyt "nurja" puoli näytti hmm.. suttuiselta! Oppia kuulkaas ikä kaikki. Ei rumalta (jos joku virkkaaja olisi älynyt vain vetää mukana kulkevat narut tiukalle työn edetessä, en mainitse kuka), mutta ei ehkä visuaalisesti niin kauniilta kuin olisi voinut näyttää.

Reunat sitten taas muotoituvat nopiasti. Yllätyinkin oikein välillä miten nopeasti homma etenee. Todennäköisesti johtui yksinkertaisista malleista, joita olin valinnut tähän. Yksinkertaiselle ihmiselle yksinkertaista. Enkä tässä (välttämättä) puhu laukun tulevasta hallitsijasta vaan enemmänkin tekijästä! Ehkä.

Kokonaisuudessaan tämän laukun tekemiseen meni noin kuukausi kun siihen osittain vapaa-ajan käytin. Toki välissä piti tehdä muutama tilausvirkkuutyö, mutta pääsääntöisesti tein tätä laukkua.

Tässäpä laukku onkin sitten reunoja myöten valmis. Hihnan teko sekä kiristysnyöri vielä. Jälkimmäisen teon löytää täältä. 

Hihnan mallia piti hiukan etsiä, koska kaposia pääkalloja ei hirveästi löytynyt. Hetken jo mietin, että pitäisikö sitä itse suunnitella jonkunlainen pääkallo vaan juuri kun olin luopumassa toivosta, osui tämä malli silmieni eteen. Pakkohan sitä oli sitten hyödyntää, vaikka ei ehkä parhain eikä se mitä olin pienessä mielessäni ajatellut. Omasta mielestäni siitä kuitenkin tuli toimiva.

Nyörin pituus oli pieni ongelma ja alkuun tein itsellenikin ongelman miten sijoitan pääkallot ettei toinen puoli pääkalloista olisi ylösalaisin. Jostainhan allekirjoittaneenkin on ongelmia tehtävä kun muuten sujuu liian tasaisesti ja mukavasti elämä.

Ei ehkä tasaisin eikä glamourisin malli mitä on tullut tehtyä, mutta jotenkin kierolla tavalla olen tyytyväinen lopputulokseen.

En tiedä pitikö lahjan saaja laukusta, mutta minäpä aloittelin jo kolmannen (toinen, tai siis ensimmäinen hilppasta vajaa valmis) suunnittelemista. Nyt haluaisin tehdä sen täysin, lankoja myöten mochila-tyyppisesti, koska ne on todella upeita. Lievästi sanottuna.