Kynttilä

Koska syksy kovasti jo kolkuttelee tuolla kulmilla, oli aika kaivaa kynttilät esiin. Kovasta yrityksestä huolimatta vastaan ei ole tullut sähkökynttilöitä, jotta voisin aloittaa romanttisen ja kovasti treenatun flirttailevan elämän. Huokaus. Tähän on tyydyttävä.

Mikään ei voita kynttilän loimussa, viltin alla tv:n tuijotusta tai köllöttelyä, musiikin tai jopa äänikirjan kuuntelua. Sen mä lasken jo sellaiseksi luksukseksi, että on liki glamourista elämää. Ei, vaikka kuinka tyrkytätte niitä sähkökynttilöitä, mä oon sen verran vanhanaikainen, ettei kunnon kuumottavaa tulta voi olla elämää *virn*

Ulkotulet, ja oikeastaan ihan minkälaiset kynttilät missä tahansa (hyst nyt) ovat rentouttavaa katseltavaa. Jotenkin niistä aina tulee sellainen tervetuloa -olo. Ole vain -olo. Nyt on tämä hetki -olo.

Vaikka nyt kynttilät, ja eritoten sähkökynttilät (huoh) ovat olleet kovan puheen alla niin mieleni tekisi joku päivä kokeilla tehdä itse kynttilöitä. Tuskin siitä mitään tulisi enkä osaisi, tai tulisi jotain hirvittäviä möykkyjä epämuodostuneiden ulokkeiden kera, ja kynttilän sydänkin olisi varmasti just siellä pohjapuolella tai keskellä tulitikkujen tavoittamattomissa, niin silti! Mä niin tahtoisin pilata kattilani tällaisella koetoiminnalla.

Näin mansioni sisustuspuolen olevan vielä rempallaan, olisi hienoa saada parvekkeelle lyhtyjä, edelliset kun jäi edelliselle paikkakunnalle parveketta koristamaan. En vielä oikein tiedä millaiset haluaisin, mutta suurta, upeaa, kadehdittavaa ja uniikkia. Ehkä virkkaan *muah* sellaisen ja leikin sitten palomestaria.

Kynttilöitä ei voi olla liikaa. Toistan. Kynttilöitä ei voi olla koskaan liikaa. Jos olisi mahdollista sijoittaisin joka tasolle ja nurkkaan ja hyllyyn kynttilöitä. Tosin sitten ei Eskokaan viihtyisi kuumuudessa, mutta Eros olisi tyytyväinen kynttilän hämyisestä salaperäisyyden loimusta. Ehkä joku muu alter egoista voisi kanssa olla erimieltä kynttilöistä, mutta siveellisyysehdot kieltävät mua puhumasta tästä asiasta enempää.

Syksy on juuri näiden takia yksi syy, miksi sitä odotan. Ottakaa selvää siitä lauseesta. Vaikka miten yritin tavata, joku tuossa lauseessa mättää vaikka ymmärtää kyllä mitä tarkoitetaan. Ilmeisesti liian pitkä työputki takana.

Nyt sitä jää itsekin vain tuijottamaan pöydällä olevia kynttilöitä ja unohtaa kirjoittamisen kokonaan. Ajatuskatkoksia, puhelimen pirinää ja paluita maanpäälle. Kun hetken ajatteli, että voi rentoutua ja nauttia.

Ehkä se on parempi pistää läppäri hetkeksi kiinni, ottaa virkkuvehkeet käteen, siristellä silmiä kynttilän ja tv:n loimun valoissa ja huokaista. Huokaista syvään ja nauttia pelkästä ajatuksesta ettei tarvitse minnekään mennä eikä mitään tehdä. Juuri nyt. Nautin ja rauhoitun. Voi onnea.