Virkattu suorakaidekori

Piti sitten tämäkin, eikös niin. Kyllä piti. Jotenkin sellaista jatkumoa tähän korisettiin. Nämä on kyllä mahottoman kivoja tehdä, helppoja ja koukkuja rikkovia vimpeleitä. Ja niin kun luulin, että tekniikka on hallussa, hah! Ikinä ei pidä olla liian itsevarma.

Tässä nyt on yhdistettynä kaksi eri samanmallista koria, koska toinen meni lahjaksi ja toinen alaikäiselle. Koska molemmissa niin paljon hyvää (kirjaimellisesti, katso kirjoituksen lopusta!) niin en kehdannut omia tehdä vaan salamyhkäisesti yhdistin nämä kaksi koria, ettekä osaa varmasti sanoa kumpi kuva on kummasta korista. Päivään jotain haastetta, muuten teillä on liian helppoa.

Todentotta, tämä ensimmäinen kori oli murheenkryyni kun pisti koukkuavarastoni kolmesti pienemmäksi. Kahdesti napsahti koukku keskeltä rikki, yhdesti sitten pelkkä koukku. Tämän täytyy olla salaista ammattitaitoani, koska tahalleni en rikki saanut. En myönnä yrittääni, vaikka ehkä ihan pikkaisen koitin.

Kolmannen napsahtaessa poikki hetken mietin, että antaako olla. Tämä oli tässä nyt. En enää tee. Ikinä. Mut pakkomielle sai jatkamaan, ja tietenkin suurehko summa, jonka sijoitin uuteen koukkusarjaan. Jo se on kumma jos mä jossain asiassa periksi annan. Nih, Eniten ihmetyttää tuo, miten pelkkä koukku voi katketa kun enemmän tosiaan tuolla varrellla joutuu "vääntämään", jotta saa kuteen kulkemaan läpi. Mä vaan osaan. Tuhota.

Pohjahan on tehty eri tekniikalla kun neliöissä ja pyöreissä ja tämä oli itseasiassa ensialkuun pieni haaste. En oikein ymmärtänyt miten kulmakohdat tehdään, mutta mitä ei internetistä löydä, sitä ei tarvita. 

Joten tähänkin päätäni vaivaavaan pulmaan löytyi oikein kuvakuvasta ohje. Väheksymättä ollenkaan niitä kymmeniä youtube -videoita! For dummies. To me. *virn*. Olen niin onnellinen, että miltei kaikkiin ongelmiin löytyy nykyään niin näppärästi ratkaisu. Ei tarvitse märehtiä, vaikka sekin on kivaa. Useimmiten. Haluan minäitse -ratkaista.

Ensialkuun leveystä zuumailin kahvipaketin kera, koska synttärilahjahan tästä toisesta piti tuleman. Tulikin. Ja kantakahvat halusin, ihan vain siksi, etten koskaan aikaisemmin ole niitä tehnyt. Olikin yllättävän helppo ratkaisu. Jotenkin kuvittelin, että kahvojen teko on vaikeaa, haastavaa ja saa pienen pääni ihan sekaisin, mutta ei.. Vain yhden kerran piti purkaa, koska silmukoita liikaa.

Toisessa korissa tuli sitten kahvan kohtaan liian vähän silmukoita (ei kuvaa), mutta ei se pahalta näyttänyt, joten en ilennyt edes purkaa sitä. Ainakin löytyi se kultainen keskikohta, mitä tämän kokoisessa korissa on kantakahvan silmukkamäärä. Ongelma iloisesti ratkaistu. Olenkin ollut näitä koreja tehdessä oikein ongelmien ratkaisu tuulella, siihen malliin internet on tarjonnut apuja! Huh!

Alla sitten kauniisti rinnakkain kaksi koria. Toinen tosiaan meni alaikäiselle (eri sisutalla kun piti testata kumpi ja kampi jne enkä sitten älynnyt kuvia eri sisustoilla ottaa) ja toinen ilokseni ystäväksi kutsumalleni ystävälle. En tiedä tykkäsikö (muista kun karkeista! Tai ainakin kahvista tykkäs! Jos ei muusta), mutta annoinpa.