Jäin niin syvän rauhan tunteeseen kun pitkästä aikaa näin puukirkon. Se kauneus, yksinkertaisuus ja taituruus vei taas mut astetta syvemmälle johonkin, missä on hyvä olla.
En vaan ymmärrä miksi nämä puiset kirkot on niin paljon kutsuvampia kuin tiili-, betoni- tai elementtivastaavat. Näissä on jotain aikuisen oikeasti kutsuvaa. Sellaista, joka oikeasti huutaa mua sisään.
Vaikka sisältä nämä kirkot on yleensä karumpia (ei, en puhu nyt ortodoksikirkoista, sellaista ei ole yhden ainutta tullut vastaan!) ja pelkistetympiä, mutta jollain tavalla hiljaisen kutsuvampia.
Tässä kirjoituksessa nyt on puisia kellotapuleitakin mukana, mutta mulle ne edustaa vastaavanlaista taitoa, rauhaa ja pysähtymistä. En vaan yksinkertaisesti saa silmiä irti. Ne huokuu jotain mulle tuntematonta ja kieltämättä, se tuntuu hyvältä.
Nää rakelmat edustaa paikka paikoin sellaista ammattitaitoa, käsillä tekemistä ja pitkää harkintaa, ettei sitä voi olla ihailematta. Millainen urakka onkaan ollut nyt esim. Ilomantsin ortodoksikirkon tekemisessä tai Sumiaisen kirkon. 
Pikkusena alaikäisenä päätin, että jos joskus menen naimisiin se on Sumiaisten puukirkko. En mennyt. Todennäköisesti en koskaan tule menemään, mutta haaveena se on edelleen kaunis eikä ollenkaan kuopattu! Kosikaa siis! Ja jos vastaan "kyllä" ehkä pääsette Sumiaisiin *virn*. Todennäköisesti ette, mutta älkää nyt olko noin jyrkkiä.
Mä edelleen niin haaveilen "kirkkokierroksesta". Että olisi sellainen autokierros Suomessa (Hui! Tai ihan ulkomailla, uijui!), jossa mentäis kirkkojen perässä kaupungista toiseen. Ehkä tutustuis vähän rakennushistoriaan ja kirkon historiaan muutenkin. Mulla on kaikenlaisia haaveita, niistä sais yhden kokonaisen kirjoituksen.
Toivalan tsasounaan liittyy yksi elämäni parhain joulumuisto. Pieni kotoisa, kylmä, rauhallinen. Se oli sellainen tunnepläjäys jouluaattona, että vieläkin herkistyy kun sitä muistelee. Niin kokonaisvaltaista rauhan tunnetta en todennäköisesti ole eläissäni tuntenut. Tuskin tulen koskaan tuntemaankaan.
Kajaanissa vastaan tuli taas kädentaidon suurnäyte. Massiivinen, yksityiskohtia vilisevä valtava kirkko. Siihen olisi pitänyt käyttää tunteja tutkimiseen kun aina tuntui, että jossain kohti oli uusi kohta, joka ansaitsisi enemmänkin huomiota. Voi pojat, se oli upea näky, se kirkko. Tämmöiselle tollolle, ihan varmasti te olette nähneet parempia, mutta .. En sano mitään niin!
En tiedä, jotenkin sääli etten useammassa puukirkossa ole päässyt käymään. Kerimäen puukirkko kuvista puuttuu, vaikka siellä olen useammankin kerran käynyt. En vaan käsitä miksi ei mulla kuvaa siitä ole, vai enkö ole sitten indeksoinut sitä hakuihin. En tiedä. Oudolta tuntuu ja tähän hätään en sitä nyt löytänytkään. Ikävä kyllä. Se on kaunis.
Rauhaisaa alkavaa talvea. Mulle tuli näistä taas hetkeksi rauhallinen ja hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti