Koska ulkona niin kylmä, lankaa paljon (muttei tietenkään riittävästi) ja uusi idea hehkutti aivoissa, syntyi tämä projekti, joka vei mut sosiaalisen elämän tuolle puolen.
Resorivirkkaus oli uusi, jota piti hetkittäin miettiä, koska aivot eivät vain jaksaneet pitkään työstää ajatusta, että nyt virkataan eri tavalla, vaan palasi automaattisesti vanhaan totuttuun tyyliin. Siinä sitten joutui pari kertaa (köhköh) purkamaan ja keskittymään uudestaan. Mutta hämmästelen miten nopeasti kuitenkin valmistui, tosin näppäräähän se oli telkkua katsoessa tehdä.
Seuraava mietintä oli, mitenkäs sitä sitten aloittaisi normiosan tekemisen. Ensin sellaisia kiinteitä silmukoita ajattelin koko liivin tehdä, mutta aika äkkiä tajusin, että siihen tyyliin tämä villis ei valmistu ikinä eikä ole kovin "hengittävä". Joten eikäkö pylväillä sitten virkkaamaan. Nätti siitä tuli näinkin, vaikka ei nyt niin "tiivis" kuin esim kaupasta ostetut. Tässä vaiheessa sanon, ettei ollut tarkoituskaan NII!
Pylväillä työ eteni aika hurjaa vauhtia. Tosin, keuhkoputkentulehdus ja sosiaalisen elämän unohtaminen edesauttoivat huomattavasti. Siihen asti kunnes tajusin, että vaikka lankaa aloittaessa runsaasti olikin se ei tulisi riittämään koko työhön. Damn!
Eikä mulla tietenkään, haha, ollut mitään vastaavaa lankaa. Piti oikeasti koluta lankalaatikkoa urakalla, että edes suht saman paksuista löytyisi, vaikka ei nyt nyt villalankaa missään muodossa tainnut olla. Jostain projektista nyt jäänyt hippusen yli.
Silläpä sitten raitoja värkkäämään. Se itseasiassa sopi paremmin kuin hyvin. Ilman näitä raitoja, liivistä olisi saattanut tulla liian tönkön näköinen. Allekirjoittanut ainakin tykkää ja kovasti! Vaikka ei nyt samaa lankaa olekaan.
Ja jos mahdollista, tuntui, että kun lankaa tälleen kierroksittain vaihteli, työ eteni vieläkin nopeammin. Nythän pitää muistaa, että tämä liivi tulee hmm, suht isokokoiselle ihmiselle isolla sydämellä, joten leveyttä ja pituutta riiti. Kainalosta helmaan 49 senttiä, leveyttä en älynnyt mitata. Tarpeeksi kuitenkin, koska hyvin löysä oli allekirjoittaneen päällä eikä todellakaan puristanut mistään kohdasta.
Saaja kuitenkin sen verran ronkeli on, ettei työ tietenkään saanut olla liian räikeä, hiostava, kiristävä eikä moderni. Ja minust kaikki natsaa tässä.
Lankakerästä oli pakko ottaa kuva, koska näytti niin söpöltä tuo ruksi langan purkautuessa kerästä. Ihailin sitä hyvin lyhyen aikaa kunnes se keräytyi puiiis. Siinä voisi olla tulevaisuuden ura kun etsisi lankakeristä eri kuvioita niiden keräytyessä. Höh, eivätpä oo älynneet!
Ja sitten, olin pelkäämässäni kohdassa. Piti alkaa V-aukkoa tekemään. Useista googlauksista huolimatta en löytänyt silmiin miellyttävää, yksinkertaista ja miehistä V-aukkoa. Eikun piti itse alkaa tuumaamaan ja säveltämään. Samoin kuin kainaloaukot.
Tajusin samalla myös, että useimmat virkkaa villapaitoja yms "levyinä", jotka sitten liittää saumoista yhteen eivätkä näin ympyräisenä, mitä itse tein. Oppia ikä kaikki sano. Vaan ei tämä nyt niin vaikeaa ollut näinkään, ettenkö uudestaankin ehkäkentiesmahdollisesti joskus tekisi.
Runsaasti silmukoiden laskemista, tekniikan hiomista, että tulisi samanlaiset vastapuolet ja tadaa! Se oli valmis! Enää ei tarvitsisi kuin siistiä hihan- ja päänsuut, vähän venytellä ja päätellä langat. Työ olisi valmis. Tämä kuuluu ehdottomasti yhteen töistä, joista olen ylpeä. Hyvin ylpeä. Ja vauhtikin oli hurja!
Alla hihansuista ennen siistimistä sekä siistimisen jälkeen kuvat, koska tiedän, että asia kiinnostaa teitä tavattomasti ja paljon. En mä muuten olisi siitä kuvaa ottanut.
Ja humps! Slipoveri on valmis. Aikaa meni 3½ päivää kun en juuri muuta tehnyt. Aika ajoin epäilin saisinko isänpäiväksi valmiiksi, mutta hyvin ehti. Jäi vielä aamu aikaa. Eikun juhlimaan ja viemään saajalle. Grau.
Hyvää isänpäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti