Koska talvi saapui, on pakko hetkeksi pysähtyä ja katsella menneiden talvien kauneutta.
Ulkona parhaillaan niin mahdoton lumimyräkkä, tuulee ja lunta tuiskuaa, että voi hihkaista ilosta, koska ei tarvitse mennä ulos. Hyvällä omallatunolla saa käpertyä viltin alle töllöä katsomaan.
Saa nauttia näistä maisemista oman läppärin näytöllä (joka ihan selvästi kaipaisi puhdistusta) ja odottaa, että ulos tulisi vastaa sää, josta pääsee nauttimaan. 
Voisi vapaaehtoisesti astua ulos ilman pakottavaa tarvetta kun olisi sellainen 15-20 astetta pakkasta, aurinko paistaisi, ei tuulisi ja punatulkut paukuttaisivat iloisesti lentämään.
Tuisku on hyvä syy nimenomaan sille, että saa käpertyä villin alle, nauttia lasin punkkua ja katsoa aivot narikkaan -leffaa. Hyvällä omatunnolla. Kynttilän valossa. Kippo popparia vieressä. Ja salmiakkia. Suklaata. Kaikkea! Paljon.
Päätä vaivaa mieletön aivot narikkaan tuska. Yövuoroputken jälkeen on rentoutunut, laiska ja vähän töttöröö olo. Ei osaa keskittyä ja aloittaa, jättää kesken, jatkaa, aloittaa toisen.. Vaikeaa on!Ehkei pitäisi edes yrittää kun ei nyt vaan pysty. Olisi vaan ja nauttisi tästä ei-mistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti