Junaraiteet

Miksihän mä niitäkin olen kuvannut. No koska.. Mitä mä en kuvais, todellakin. Kirjaimellisesti. Voi niitä kauniita otoksia pölykerroksesta lattialla kun seuraan kasvua, huoh. Jossain välissä on pakko alkaa miettiä elämän hankkimista. Siis sellaista oikeaa elämää, pois tästä jumista mistä todella nautin. 

Mutta aiheeseen. Olen näpsinyt kuvia oikeastaan vain yhdestä kohtaa junanraiteita, uudestaan ja uudestaan, aina ohi mennessäni, monta kertaa. Se kohta on yksi kauneimpia elämässäni. Kävelet junanraiteen yli, edessä siintää järvi, metsää, siilo. Se kohta on täydellinen. Ja siks mä ikuistan junanraiteet tuosta täydellisyydestä. Got it?

Joskus ajattelin, että ohi kävelessäni joka kuukausi otan siinä kuvan, että saan sellaisen vuosikollaasin, mutta se sitten jäi. Niinkuin useat asiat elämässäni vain jäävät. Tai ei kai enää nykyään. Jotenkin pakonomainen tarve saada asiat päätökseen. Onneks en nyt ole saanut mitään näin älyvapaata mieleeni!

Kuvia kuitenkin on joka vuodenajalta! Siis ei hätää! Jos siis säikähditte, että ette saa nyt minkäänlaista syväluotsintaa junanraiteista lempikohdassani entisellä paikkakunnalla. Mä en petä koskaan tällaisissa asioissa. No okei, näköjään kesäinen kuva on hukassa / sitä ei ole otettu, mutta sen sijaan saatte pätkän Joensuun tienoilla otetusta junanraiteesta. Kyllä se pikkaisen korvaa, on sinnepäin.

Tässä lempikohdassanihan ei kulje kuin sillointällöin tavarajuna. Että ei silleen ole vaarallinen paikka tai mitään. Ylittää. Tähän raiteiseen paikkaan pääsee ylittämällä sillan, joka myös on luonut yksiä upeimpia kuvia kameraani / kännyyni. Mutta siitä sitten lisää myöhemmin, tällainen pikku tiiseri; Älkää missatko sillalta ottamiani kuvia! Ai, että nämä kollaasit on poikaa.

En tiedä kulkeeko junat tuota talvella. En ainakaan muista niinä vuosina kun edellisellä paikkakunnalla asuin, että junanraiteet olisivat olleet talvella putsattuja. Saatan toki olla väärässä, älkää please, oikaisko jos näin on. Haluan elää kauniin mielikuvani varassa ja miksei sitä olisi mulla sallittu. Himputti. Nyt mieleen tuli auratut junanraiteet. Olisko sittenkin niin..

 

Ehkä eniten harmittaa kun kerran matkustin junassa ja siellä oli mahdollisuus kuvata "takaikkunasta" enkä tajunnut sitä kuin vasta sitten kun olimme jäämässä pois. Miten upeita kuvia olisikaan saanut metsän keskeltä, järven yli, peltojen kulmassa olevista raiteista. Olen odottanut seuraavaa vastaavaa kertaa, mutta löydettyäni Onnibussin (ei-maksettu mainos, saanko nyt ilmaisia matkoja?), ei, se ei ollut kadonnut, haha, olen seikkaillut sillä ja ottanut tie-kuvia.

Niin. Junanraiteet. Eikö silmä lepääkin siinä. Kauneutta sekin, mitä ei välttämättä tule aina huomioitua ympärillä. Miten kaipaankaan niitä kävelyretkiä tuosta kohdasta. Onneksi osasin arvostaa entisen paikkakuntani kauneutta kaikessa määrin vielä siellä asuessani, niin tänä päivänä ei enää niin harmita kun en saa siellä asua enää.

Jospa tänä kesänä saisin kuvattua / löydän kunnon kesäisen raidekuvan, niin helpottaisi. Hieman jäi vaivaamaan enkö todella ole ottanut vai enkö vain löytänyt sellaista.