Olutta

Ajattelinpa pitkästä aikaa heittäytyä riehakkaaksi ja tehdä kollaasin TADAA olut-tuopeista! Tiedän, tiedän, tätä ette olisi osanneet odottaa meikäläiseltä, mutta tunnetusti olen yllatyskyykkyjen mestari, heti sen parhaan jälkeen.

Mitäpä tuosta kauniista yhdistelmästä voisi runoilla näin aurinkoisena päivänä (aamuna) kun kello lähenee seitsemää aamulla ja kupistakin löytyy pelkkää kahvia. Sekäloma edessä. Mutta loma siintää jo ihan huomenna. Ehkä se on vain hyvä muistuttaa itseään tästä sosiaalisen elämän kulmakivestä, joka odottaa ihan lähimmäisen baarin tiskin takana. Jos siis olisi unohtanut sen. Useimmiten en unohda.

Ja heti ensimmäisessä kuvassa on siideri etualalla. Mikä voisi muka olla enemmän epäonnistuneempi sekä alistavampi startti kirjoittaa aiheesta olutta tuopissa.

Noh mutta! Kelleen ei varmaan ole epäselvää, että pidän oluesta. Onko muka? Erityisesti mä pidän siitä pubeissa, lähiökapakeissa, sellaisissa "slummimaisissa". Ne on niin kotoisia. Ihmisen ei pidä unohtaa juuriaan!

Mähän olen siitä erikoisessa asemassa, että entisessä elämässäni sain hyvin läheltä seurata oluenharrastajan aktiivielämää. Siis kyllä, sain uusimmat infot ja höyryt aina kun olut-seura kokoontui, jos siis infon mahdollinen jakaja olisi kertonut ilman uhkailuja ja mä olisin kuunnellut. Mutta höyryt ainakin sain *ilkikurinen virn*

Jotenkin pidän miten valot leikkaa olutta tuopissa. En osaa selittää mikä siinä on. Kuohu, väri, lasin pinta, fiilis, seura ja tila. Ne aina jotenkin yhdistyy tuohon tuoppiin. 

Edellisellä asuinpaikkakunnallani oli sellainen ihana sisäpihaterassi (paikka taisi ikäväkseni lopettaa heti ekan asuinvuoden jälkeen) puutalon ja puiden katveessa. Siellä juotu olut ihan parasta. Yritin paniikinomaisesti edes löytää kuvaa tuosta paikasta, mutta en sellaista löytänyt tai sitten en hurmioissani edes älynnyt ottaa. Siellä herkkä romantiikka kohtasi mahtavasti olut-tuopin! *kaihoisa katse parvekkeen kattoon, pientä pään nyökyttelyä tyytyväisenä* Siellä taisin pikkasen ihastua paikkakuntaan enemmän.

 Mähän en koskaan juo olutta yksin. Tai mene baariin, jollen tiedä, että kohta saan seuraa. Olen sen verran rajoittunut ihminen ja sosiaalinen erakko, että ajatus oluen juomisesta yksin istuen kauhistuttaa. Kahville voin helposti mennä lukemaan vaikka iltapäivälehdet, mutta oluelle meno yksin on.. Noh, sanon suoraan vaikka eihän se oikeasti niin ole. Minust tuntuu epätoivoiselle ja ehkä vähän nololle istua oluella yksin. Senkin ajan voin istua kotona virkaten (virkkaus mainittu! Yllatyskyykky!)

Joissain hienoissa paikoissa saa olutta erikoislaseista. Joskus se vähän huvittaa. Juonpa tässä Koffin kolmosta tällasesta hienosti muotoillusta erikoisolut-tuopista. Kihihii. Onko se baarinpitäjän kieroutunutta huumorintajua, kieliikö tiskikoneen rikkimenosta vai tahdotaanko tahalleen luoda parempaa kuvaa toimialasta kuin oikeasti on.

Voin nähdä miten slummin rapajuopot istuvat örveltämässä baarissa jalallinen stobe käsissä pikkurilli pystyssä selittämässä viime kertaista sossupaperien lähetysongelmaa viljellen peellä ja veellä ja ässällä alkava sivistyssanoja. Sitten kohottavat katseen baarimikkoon ja sivistyneesti sanoisivat, koska baarimikko odottaa sivistynyttä käytöstä ja kohteliasta
kysymistä: Shaisinko yshtävällisheshti viilä yhden shamanlaisen.

Luulen kyllä, että omassa kantapaikassani naurettaisiin ulos ja porttikielto iskisi jos edellä kuvailemani fiktiivisen toiveen esittäisin. Siellä kun baarimikot on sellaisia Fingerporin Rivo-Riitta tyylisiä mahtavia ihmisiä. Yleensä näille mahtaville myyjille riittää vilkaisu ja käsiele (käsi ylös, napsuttelua, viheltelyä, tuoppien määrää kuvaava määrä sormia ylös ja viitotaan etusormella pöytää näyttäen, että pöytiin tarjoilu thanks!). Ei muuten ole kertaakaan toiminut. Vaikka useammin oon yrittänyt. Näyttävät keskisormea takaisin. Käsittämättömän upeaa asiakaspalvelua!

Yksi ehkä hassuin olut-tarinani liittyy päivää kun silloisen ihastukseni kanssa päätimme mennä Suomenlinnaan, turistibussiin ja ostaa jotain hyödyllistä, en enää muista mitä. Lähdimme ahkerina heti aamusta liikkeelle vain huomataksemme 16! tuntia myöhemmin, että olemme viettäneet koko päivän terasseilla olutta juoden. Että kyllä allekirjoittanutkin on joskus ollut vallaton. Mutta aivan mieletön päivä oli oluen parissa. Kai seurakin oli hyvää. Näin ne suunnitelmat voivat muuttua kun Olut!

Siis pitää vielä tarkentaa, että mä pidän ihan tavallisesta oluesta, en mistään hienostelusta, vaikka erikoisoluita on kivaa maistaa. En välttämättä halua kuitenkaan koko tuopillista juoda, koska yleensä ne ei vedä vertoja ihan mahtavalle Karhulle (mainoslahjoja, ilmaisnäytteitä? Karhu-olut mainittu positiivisessa merkissä? Sponsorointia?). Tumma Velko taitaapi olla yksi ainuita oluita, joita voin sen tuopillisen kerrallaan juoda, jos pelataan Trivial Pursuittia ja syödään suolapähkinöitä samalla. En mä muuten. Pitää joku taso lähiön kasvatillakin olla.

Tähän tyhjään tuoppiin lopetan tämän. Toivon sen täyttyvän kesän aikana useaan otteeseen (Tymä! Ei valokuvan tuoppi voi täyttyä! ÖÖÖ! Idiootti! Se on kuva!!!"!!½) ja voivani viettää ihanan, mielettömän ja toiveiden täyttämän loman kaiken kivan (oluen) parissa.

Puss och kram!

*hymy*