Makoisaa popsittavaa

Koska ahkerimmin blogia vaativat uskollisimmat kommentoijani (niin Anonyymi, EevaP, Erkki, Kontulan kulma, tarkoitan juuri teitä! Nimet aakkosjärjestyksessä ettei tule nimijärjestyskateuskiista toim.huom!) ovat hiljenneet täysin, joudun täyttämään nämä sivut sitten turhalla (tärkeällä) itseäni innostavista asioista. Pieni katkeruus kyllä kaihertaa, ja tämä kyllä tullaan huomioimaan katsekontaktissa, yllatyskyykyissa, jäynissä sekä äänenvoimakkuudessa. Vaikka kantava ääni onkin.

Tällä kertaa ihana kollaasi tällaisista makoisan marjaisista ja mansikkaisista suunapsuista, koska niistähän mä tykkään kanssa. Hah, jos lukisitte blogiani tietäisitte myös tämän minusta! Ainakin tämän kirjoituksen jälkeen. Mutta eiiii, koska Oma Elämä ja aurinkoiset päivät. Olikohan turhan katkera äänensävy tässä ja paistoiko järisyttävä pettymys? Hyvä! Niin pitikin!

Mähän varmaan eläisin näillä tuorehommeleille jos saisin. Oikeastaan kaikki marjat uppoaa pohjattomaan kitaani koska NAM! Ja hedelmät.. Enpä tähän hätään muista yhtäkään hedelmää / marjaa, josta en välittäisi. Kuuluuko kirsikka johonkin näihin? Siitä en tykkää.

Puskissa ei kamalan kauaa marjat säily, koska napsin niitä enemmän kuin pitäisi kerätä. Sitten mä loput pakastan, syön niitä kohmeisina tai sokerin kanssa, koska energiaa. Vain siksi sokeria. Punaviini-, mustaviinimarjat, karpalot minkä värisinä vaan (punaiset on ehdottomasti herkumpia).

Ja jos olisi vielä omenapuut tallella, niitä mä popsisin. Luumut, ah, päärynä, mmmm, vesimeloni, kuolaus. Appelsiini ja eri muodot niistä, mandariini, klementiini, GIVE ME A BREAK miten ovat namia. Siis jos joku kuorii ne valmiiksi. Ei vaineskaan.

Mähän tykkään tehdä niin, että kuorin appelsiinia lohkoiksi, pistän pariksi tunniksi pakkaseen ja sieltä sitten popsin niitä. Ovat kuin mehujäätä ja piristävät näinä helteisinä päivinä mahottomasti. Pitääkö mainita myös terveysvaikutukset. En. Koska tää ruokavalio.

Meidän kitchen manager on useammin kuin kerran muistanut mua iloisilla, piirreillyillä sitrushedelmillä ja täytyy sanoa, että sellainen tuhrittu aplari tai klemmari maistuu paljon paremmalta kun tietää jonkun nähneen vaivaa. Fantasioin klemmarista, joka olisi kuorittu valmiiksi niin, että kuori olisi aivan ehjä ja siihen olisi piirretty hymynaama, klemmarit siivut nätisti (ilman valkoista höttöä päällä, koska inhoan niitä valkoisia pikkunauhoja sitrushedelmissä) hymynaamakuoren eteen aseteltuna.

Tässä siis pieniä vinkkejä millä voitte lepytellä tätä kytevää, syövää ja järjenvievää (miksei ne kommentoi, oonko mä sanonut tehnyt ollut jotenkin rumasti, mikä niillä on, onko niillä hätä, lukeeko ne ollenkaan, muistaako ne, ymmärtääkö ne miten tärkeää tämä on mulle) ajatusmaailmaani, jota en kohta pysty pitämään aisoissa. Ajatukset ja pelkotilat alkavat olemaan valtavia. Pitäisikö mun vihjata heille, että edelleen kirjoitan blogia. Oliko tämän blogin aiheet liian vakavia ja poliittisia, kantaaottavia? Mitä mä teen väärin? Eikö kiinnosta mun elämä ja tarinat, kollaasi? Olenko mä riippuvainen toisten mielipiteistä? Onko musta tullut kommentoija-kalastaja? Pitäisikö anella vai vihjata? Kerjätä vai lahjoa? (Pakollinen epätoivoinen purkaus)

Noh, mutta tärkeimpiin nyt ensin. Siis popsittaviin. Mustikat kermalla, maidolla, ehkä vähän mansikkaa sekaan. Voiko joku sanoa ettei ole hyvää?! Etteikö voisi syödä useamman erän? Niin, sitähän mäkin. Hedelmäsalaatit on myös hei hyviä! Just tuli mieleen sekin asia. En siis tykkää mistään purkista otetusta hedelmäsalaatista, joka lilluu sokeriliemessä vaan tuoreista tehdystä. Jotka on itse pikkukätösin pilkottu ja sekoitettu hellävaraisesti, ettei rakenne mene rikki. Ehkä vähän kermahöttöä päälle, tai suklaakastiketta. Grr miten maistuvaa!
  

Vieressä oikealla vähän tuollainen "köyhä" välipala, mutta pieni ja vähyys on kaunista. Minimalistista. Tuollaista on kiva napsia vaikka telkkaria katsoessa kun puolukkapuuro tekee tuloaan liedellä ja puolukkapiirakka on uunissa (oli pakko ujuttaa jotenkin puolukkakin tähän tekstiin, koska kuva!) Oikein tarkkaan kun tuota viereistä kuvaa katsoo, saattaa olla, että jälkiä enemmistä popsittavista on lautasella ja olen herännyt ajatukseen kuvan ottamisesta  kun enää loput on jäljellä.

Silti, vaikka niin blogini olette hyljänneet te kurjat kommentoijani, toivotan teille kaikille oikein marjaisaa ja maukasta kesää. Jonkun kesäloman alkuun vain pari hassua viikkoa LALAA!