Kukka

 Kuka on se joka ei tykkää, jollei jopa rakasta kukkia. No en minä ainakaan. Mähän jähmetyn pellon ääreen ottamaan kukista kuvia ja tässä kollaasissa muutamia "kukka-asetelmia", jotka on.. Niin kauniita. Sanotte mitä sanotte.

Jos mä olisin rikas niin ostaisin ainakin joka toinen päivä kotiini tuorekukkia ruukkuun ja maljakkoon. Hipelöisin ja kuvaisin ne kolmesta kulmasta kahdesti päivässä ja tekisin kollaasin niistäkin!

Nyt muutama hassu kukka maljakossa tässä kollaasissa, koska a) en ole rikas b) kukaan ei osta mulle koskaan kukkia c) ei ole kukkakauppaa lähellä ja d) kukka-asetelmat on kalliita.

Noh, ei se nyt niinkään ole tietenkään. Pakko liioitella. Mutta hienoa olisi jos osaisi vaikka itse tehdä! Mä onnistun saamaan vammaisia asetelmia ja ötökäntäyttämiä rentunruusuja jos eksynkin vaikka leikkokukkia keräämään pellolta, tienvarrelta tai naapurin pihalta. Väistämättä ja poikkeuksetta. En saa niistä kauniita. Jotkut vaan heittelee kukat maljakkoon sekaisin ja ne hivelee silmiä. Mulla ei ole asetelmasilmää ollenkaan.

Mistäpä kukista sitten tykkään. Ehdottomasti, poikeuksetta sekä väistämättä tulppaanit. Valkoiset tulppaanit. Eritoten. Niitä olen joskus onnistunut saamaankin kun olen tarpeeksi kauan kiukutellut kaupassa, anellut, näyttänyt, vihjannut, käskenyt ja joskus jopa uhkaillut (häpeän tätä suunnattomasti). Immeisen pitää tehdä mitä pitää tehdä, jotta joskus saa kukkia! 

Olen mä joskus saanut ihan omaehtoisestikin joltain kukkia saanut, uskokaa tai älkää. Siis muultakin kuin sukulaiselta. Tai valmistuttuani, tai täytettyäni pyöreitä. Siis ihan niinkun muuten vain! Ne hetket kyllä ihan kohokohtia elämässä. *tähän pieni hiljainen muisteluhetki kaino hymy huulilla*

Onhan ruusutkin sitten ehdottomasti siellä ykköslistan hujakoilla. Niitä nykyään saa niin ihanan monissa värissä ja monivärisinä. Häätävät varmaan kohta kukkakauppojen ikkunoiden takaa mut kuolaamasta pois. En ole uskaltanut vielä hipelöintiasteelle, saisin vielä porttikiellon!

Ehkä nyt luikuttelen pieliä yliampuvia sanoja tässä kirjoituksessa. Totta puhuen en edes muista, koska olisin kukkakaupan ikkunan takana ollut, saati kävellyt ohi niin, että olisin noteerannut kaupan kukkasellaiseksi.

Tähän mun elämäni on tullut. Niin on olevinaan kiire ettei muista nauttia mistään kauniista ja kivasta. Tämä koskee kaikkia elämänalueita. Silmät ummessa vaan kohti sähikäistä elämää. Onneks joskus on tullut otettua edes kuvia kukista, jotta saa ihailla ja muistella.

Joskus haluaisin lähteä Hollantiin katsomaan niitä upeita tulppaani-meriä, istutuksia ja nuuhkimaan huumaavia kukkien tuoksuja. Kuvista kun katsoo, maisemat ovat mielettömiä siellä. Siis silloin kun tulppaanit ovat "aikuisia". Olisin varmasti ihan omassa huumamaailmassani. Tuntisi tuulen poskilla, näkisi kaikenkirjavat kukkameret, aurinko paistaisi ja olisi maailman parhaimmassa seurassa. Omassani siis. Jos uskaltaisin yksin matkustaa.

Taidan käydä tuhlaamassa rahani Valintatalon tarjoustulppaani -settiin. Ihan piristääkseni päivääni ja saamaan silmänruokaa ankean aurinkoisen aamupäivän iloksi. 

Hyvää äitienpäivää äipät!