Tapahtumia

Allekirjoittanuthan kävisi vaikka ja missä kissanristiäisissä jos se olisi mahdollista. Ikäväkseni olen joutunut töiden takia missaamaan enemmän kuin lupa sallii mielenkiintoisia ja mahdollisesti kivoja, upeita ja mielettömiä häppeninkejä, koska työ.

Mutta olen mä muutamiin päässyt. Entinen paikkakuntanihan oli siitä mielettömän kiva ja mahtava, että ihan kävelymatkan päässä oli vaikka ja mitä tilaisuuksia. Aikuisen oikeasti. Ja ennenkaikkea ne oli ilmaisia. Uskomatonta. Niissähän sitten ajan, tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan tuli käytyä. Nautittuakin niistä tuli mahottomasti.

En sitä sano etteikö nykyisellä paikkakunnallani olisi ilmaistapahtumia mielinmäärin, mutta ne on niin kaukana. Eikä mulla ole elämää eikä kavereita, jotka lähtisivät mukaani, niin ne ovat jääneet. Kukaan ei jaa mielenkiintoani ilmaistapahtumiin. Julma elämä.

Täytyy myöntää ettei kaikki ole olleet ilmaistapahtumia missä on tullut käytyä, siis nämä tässäkin kirjoituksessa olevat kuvat ovat osa maksetuista tapahtumista. Kuten vieressä olevat Kummelit-show tai myöhemmin kuvissa vilahtavat stand-up -ukkelit. On toki kokemuksia myös ilmaiselta stand up-keikalta. Missä amatöörit pääsivät kisaamaan ja kertomaan huonoja juttuja, jotka iskevät meikäläisen kaltaiseen syvästi tuntevaan ihmislapseen syvälle.

Taikureita on myös kiva katsoa tai akrobaatteja. Ihmisen kyltymätön tahto treenata itseään ja taitojaan on kunnioitettavaa. Ja ilo katsoa. He vielä tekevät sen siksi, että munlainen ihminen voi kuvata, arvostella, nauttia ja nauraa. Odottaa kärsimättömästi, että tekisivät virheen ja pääsisi nauramaan. Elämän tarkoitus. Mitä sitten odotitte? Ihmiseltä, joka ei oikein hallitse mitään, mutta on ekana osoittamassa toisten virheet ja nauramaankin niille.

Vieläkin muistan spontaanin (ei liity aiheeseen ollenkaan) tapahtuman kun kitchen managerilta tippui iltapalasmoothiet matolle kärryjen päälle. Toinen kiroaa ja kuroaa, mutta ei sitä voi luontaiselle hihiille mitään. Hyvällä tietenkin. Herrashenkilön omaisesti autoin kyllä siivoamaan jäljet pois, mutta koomisuudessa yksi parhaimpia.

Tai kun työkaveri tulee wc:stä ja sillä on kenkään jäänyt häntä roikkumaan eikä huomaa. Häntä siis oli tässä tapauksessa essun nauha. Osoitus kenkään ja haahaa tuli niin luontaisesti, että parempaa ihmistä hävettäisi tuollainen reagointi. Mutta tämmöiset hetket ovat myös elämän suola. Kun ei ne satuta toista ihmistä tai loukkaa. Parhautta.

Mutta takaisin aiheeseen. Aina on niin tapana alkaa rönsyillä tekstissä eikä millään meinaa pysyä aiheessa. Mutta aasinsillat on niin helppo ja pakko käyttää. Asiaa on mittaamattoman paljon! Miten sitä voi vain tiivistää lyhyesti. Mahdottomuus.

 

Sambakarnevaalit olivat myös yksi hienoja hetkiä. Kymmeniä kuvia tilaisuudesta, mutta jaan nyt pari teidän kanssanne. Miltei yksi pakkotapahtumista minne tänäkin vuonna suuntaan. Tervetuloa moikkaamaan! Musiikki, ihmiset, tanssi, tiiviys (iik, ne koskettaa mua), fiilis, joka vetää mukaan.. Uskomatonta! Ehkä parilla alkoholiannoksella oli oma osuutensa asiassa, mutta nautin todella paljon tilaisuudesta.

Stand up on myös asia mistä nautin, silloin kun se on joko hyvää, tai sitten niin huonoa, että pohja pois. Keskivertona se lähinnä haukotuttaa. Mua niin harmittaa kun töiden ja kavereiden puutteen johdosta en päässyt Jimmy Carrin keikalle. Niin odotin kuukausikaupalla, ihan viimeiseen asti, mutta niin vai kaatui käsille. Se olisi ollut unelmaa.

BBC Entertaimentilta tuli useita ohjelmia, joissa oli paljon näitä standuppia tekeviä hahmoja ja ne lämmittävät vieläkin sydäntä. Joitakin voi katsoa uudestaan ja uudestaan, hersyttävän sarkastisia "tilannekomiikka" vitsejä. Eivät ole vielä suomalaiset ihan sille tasolle yltäneet, vaikka myöntää täytyy, että hyviä on tullut paljon vastaan.

Koskahan sitä taas pääsisi stand uppia katsomaan. Kesälomallahan tuota voisi harkita ja katsoa, jos jossain menisi. Ja saisi jonkun mukaan, koska eihän se yksin niin kivaa ole. Enkä koskaan menisi yksin, minnekään. On sen verta sosiaalinen erakko.

 

Sitten on pakko mainita se sirkuskäyntikerta kun läheinen pääsi taikuritemppuun osallistumaan. Huppari vaihtoi ison säkin sisällä köytetyn (mmm) läheiseni päältä taikurin avustajan päälle. Sattuneesta syystä en voi julkaista tästä kuvia, vaikka mieli tekisi. Vielä tänäkään päivänä läheinen ei ole kertonut mitä umpisäkin sisällä tapahtui. Uskokaa, yrittänyt olen utsia.

Uusia tapahtumia odotellessa ja toivoessa. Odottelen. Vieläkin.