Sinänsähän oli näppärä tehdä kun ei ollut kuin kahta eri väriä, sujui sinänsä hyvin. Virkkasit 10 minuuttia, selvitit lankasotkua tunnin ja sama uudestaan. Monta eri lanka-aloituskohtaa saa hienosti langat solmuun, huoh. Sitä ei juurikaan ole ikävä, vaikka pienet tyhmät aivoni ymmärtävät, että se kuuluu asiaan. Paitsi! Jos olisi viisas ja huolehtisi virkatessa ettei langat mene solmuun. Niin. Mut ei malta, äkkiä rivi valmiiksi ja toiseen.
Langan kuljetus tuotti alkuun myös ongelmia, tämmöinen tompelo immeinen ei voinut vaan tajuta monista youtube-how to -videoista huolimatta miten sitä lankaa siellä rivillä kuljetetaan mukana. Ei, vaikka kuinka katsoi, kuinka kokeili, aina se paistoi läpi sieltä ennenkuin! fiksu immeinen avasi suunsa töissä käsityöihmeitä tekevälle immeiselle ja sieltä musertavan suoran vastauksen. Kuljeta idiootti sitä lankaa keskellä riviä! (Ei kyllä näin julmasti sanonut, se tuntui vain siltä itsestä kun tajusi)Duh! Niinpä tietenkin, miten sitä ei käynytkään mielessä kun yritti vaikka mihin väliin lankaa tunkea, paitsi siihen keskelle. Hahaa, kyllä nauratti. NOT!
Mutta sitten kun kasvot pikkuhiljaa alkoivat muokkaantumaan, näki käsiensä jäljen ja miten olikaan tunnistettavissa kuva tää.. Teki mieli napsia kuvia toisen perään rivirivin jälkeen. (Enkä tule koskaan myöntämään, että näin tein! Kiellän sanoneeni sitä koskaan).Viimein kuitenkin, kuukauden jälkeen kun välissä piti kuulema olla toistenkin seurassa ja harjoittaa muunkinlaista sosiaalista elämää kuin netissä sain soffatyynyn etuosan valmiiksi. Tai ainakin toisen puolen. Takapuolen teon joudun hetkeksi jättämään väliin, koska se synttärilahjanteko on aloitettava, jotta ehtii. Ehtisi varmaan hyvinkin kun muutkin tajuaisivat, että sosiaalinen elämä on ... Aliarvostettua *virn*. Mutta se on valmis. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Olen iloinen. Minä, joka ei ole eläissään virkainnut, ainakaan aktiivisesti, tein tämän. Itse, *taputtaa itseään selkään ylpeänä*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti