Pöytien kulmia

Sitä pukkaa kollaasia taas. Pöydistä. Hah! Tätä ette osanneet arvata. En minäkään. Ällistyin varmasti enemmän kuin kukaan kun näitä tuppasi eteen kuva toisen perään. Mutta täytyy kyllä myöntää, että kauniita penteleet ovat.


Joissain kuvissa tosin miettiä täytyy, että miks olen käyttänyt "pöytä" sanaa löytääkseni kuvan, mutta onhan niissä, ainakin kulma tai osa näkyvissä. Kaikissa jopa tällä kertaa.

Ehkä yksi upeimpia kuvia mitä ikinä olen ottanut on extempore juuri tilasta poistuessani torniravintolassa, ulkona sumu ja savupiipusta savu nousee. Pöytä ikkunan edessä katettuna.. Jotenkin siitä huokuu kauneus. Se huutaa upeuttaan. Ja mä otin sen! Sen kuvan löydät tämän kirjoituksen lopusta, arvoiseltaan paikalta.

Kun on oikein kauniisti katettu pöytä niin onhan sitä ilo katsella. Vielä ilompi syödä moiselta! Kovin montaa kertaa (ikävä kyllä) ei ole tullut vastaan tilanteita, joissa olisi päässyt oikein juhlavasti katetun pöydän ääreen. Toki sitä itse juhlina ja suurempina pyhinä pikkasen parempaa pöytään pistää kattauksen merkeissä, mutta eihän se vedä vertoja millään näille. 

Kankaiset lautasliinat lepää silitettyinä kaapissa edelleen, monessa eri värikuosissa. Kai sitä on vain suosiolla alettava pitämään juhlavia iltapukuillallisia, jotta tulisi nekin käyttöön. Ennekaikkea kai pitäisi opetella taittelemaan ne jotenkin nätisti. Siinäpä sitä seuraava ajantappoharrastus jos ei kädet virkkausta kestä. Hmm.. Kristallit pitää vielä ostaa * viirumainen silmänisku*.

Onhan tietenkn muunkinlaisia pöytiä kuin ruokapöytiä! Huh! Blondin älynväläys kun kerrankin leikkaa. Ihan vaikka sivupöytiä, tai olohuoneen pöytä, tai jopa apupöytä! Varsinkin jossain kartanoissa, sellaisissa  vanhoissa puisissa, on todella hienoja senkkejä ja apupöytiä, istumaryhmiä koottu kauniiden pöytien äärelle. Pöydät vielä usein kauniisti "sisustettu" ajan henkeen. Jos ei tuolit olisi niin epämukavia, mikä niissä olis pyllyä pitää pitempääkin. Sen verran mukavuudenhaluinen takamus, ettei epämukavasti tykkää tuntikausia istuskella.

Vaikka en nyt yleensä tänne (ainakaan vielä, ainakaan kamalan montaa) ole ulkomaalaisilta reissuilta otettuja kuvia pistänyt, nyt oli pakko pistää eräästä vanhasta kartanosta Saarenmaan lähettyviltä oleva pöytäkattaus. Koska se on kuin postikortti! Se koko kartano oli niin kertakaikkisen upea, karu, kylmä ja aatelistinen, että välillä väreet kulkivat iholla.

Joskus sitten taas saattaa ihan pelkkä laivaravintolan pöytä tuoda juuri sen oikean tatsin silmiin, jotta kokonaisuus on hyvä. Ihan pieni lisä, ja koko kuva muuttuu (uskokaa pois, mulla on myös ilman pöytää viereinen kuva eikä se ole yhtään niin hyväkaunis).

Edellisellä paikkakunnallani oli myös vanha kartanoravintola, jossa pariin otteeseen tuli käytyä kahvit juomassa ja nauttimassa  näköalasta. Siellä oli sellainen pikkanen kahvilanurkkaus ja iso lounaspuoli. Hiukan silmiin pisti nykyaikainen buffet linjasto, mutta kun sen sulki mielestään pois, loppu olikin kaunista katseltavaa.

Joskus sitä on vain pakko kuvitella miltä mahdollinen pöytäkattaus näyttäisi. Enhän mäkään voi kaikkea tarjota teille valmiina, vaikka näin internetin valtakauden aikana onkin oikeus ja kohtuus olettaa, että kaiken tiedon saa valmiina. Mutta ehei! Ei tässä blogissa. (yllatyskyykky). Välillä on treenattava teidänkin aivojanne, oi rakkaat.

Alla paras kattauskuva, jonka olen ikinä ottanut. Siinä kiteytyy kaikki.