Taidettako

Tuli mieleen nämä hassut (?) kuvat kun aloittelin töihin sellaista muotokuvaprojektia ja käsittelin hellästi photoshopissa jo otettuja kuvia. En vain ymmärrä miksi. Oli pakko jättää kuvankäsittely sikseen ja kirjoittaa tämä. Jälleen, ei mitään sanottavaa, mutta jos tällä kertaa (hehheh, vitsivitsi) kuvat kertoisivat enemmän kuin sanat.

Joku voisi kysyä, että miksi tuli mieleen. Ihmisten naamavärkkejähän sä siellä manipuloit paremmiksi niin miten voi tulla tällaiset kuvat mieleen. Eikä mulle ole siihen muuta vastausta kuin, että allekirjoittaneen mielenkulut ovat mielenkiintoisia. Ne löytävät hassuja aasinsiltoja mitä oudoimmista asioista. Uskotteko ette? Toteemia, kelloja, haarniskoja, patsaita. Mikä näitä yhdistää ja miksi ne tulee mieleen kun katsoo kasvokuvia. Arvaa ja voita! 

Mutta edelleen, älkää kysykö miks mä olen ottanut näitä kuvia. Miks NAS haluaa tuoda ne "taide" haulla. Miks mä olen pistänyt hakuindeksiksi "taide" näihin kuviin. En edes itse voi sitä käsittää, joten pikkasen tuntuu, että vaaditte taas liikoja allekirjoittaneelta. Ei, en tajua oikein itsekään itseäni. Sitäkin tapahtuu useammin kuin uskaltaisin julkisesti myöntää. Kuiskaan sen vain.

Kaipa näistä sitten tulee mieleen se, että olisi aikoinaan ollut kenties ehkä vähän kuvakäsitellä näitä otoksia. Että niistä olisi tullut taidetta. Niin! Niin sen täytyy olla (puuh, pelastus leimautumiselta!). Näistähän todentotta saisi jotain hienoa.. Hmm...

Ei, en voi! Mulla on nyt tuo tärkeä projekti menossa enkä anna minkään haitata sitä. Siis uusien projektien. Ja itseni tietäen löydän kohta jonkun näistä kuvista photarissa käsittelyssä. Huoh. Yritän kuitenkin vastustaa kiusausta.

Näistä kuvista ei oikein saa irti tekstiä, koska todennäköisesti olen enemmän ulalla kuin te miksi lisään näitä kuvia tänne ja pidän yllä ajatuskirjoitusta ilman päätä ja häntää. 

Hei! Kattokaa! Haarniska! Oho! Lippuja rivissä! Hihi, ootteko ennen nähneet moista puhelinkoppia! Entäs tuollaista käyrää patsasta! Hoho, puuhun veistettyjä kunkkuja! Sitä ette varmaan oo ikinä nähneet! Tähän väliin innokasta osoittamista. Katokato, kato hei! Huomioi tuo tikkupatsas! KATO NYT!

Kohta sieltä kuulee: älä huuda mulle! mä oon herkkä! ÄLÄ HUUDA MULLE! Ja mä oon ihan nolona kun korotin ääntäni. Eiku en. Mulla on vain kantava ääni, jota en voi hyväkskäyttää kun suu on täys popparia. Enkä voi kirjoittaa tekstaria. Tajusitte pointin?

Tänään mä ihmettelen itseäni enemmän kuin pitkään aikaan. Ehkä se johtuu siitä kun sain kuulla olleeni hienovaraisempi ennenvanhaan, teininä. Tietämättäni. Sain kuulla paljon muutakin, jota ensin mietin vedätykseksi, sitten jekuksi, ja lopuksi mä en keksinyt kuin oudon huumorin yhdistettynä johon hulluun. Jota en tunnista. Enkä halua. Jäi pikkaisen paha mieli, outous ja hämmennys. Käsittämättömyys. Mutta se nyt ei tähän kuulu, märehdin sitä toisella vatsallani myöhemmin.

Nyt tuntuu, että olisi hyvä hetki lopettaa tämä kirjoitus tähän Suomen itäisimmän pisteen näyttävään merkkipaaluun (tois puol jokkee on Venäjä) sekä näihin hassuihin puupökkelöihin ja tuohon käyräkomistukseen *virn* 

En enää löydä sanoja. Olen sanaton. Kuvat kertoo. Tuijottakaa niitä. *ilkeä haha lempeästi*. Varovasti kuitenkin, ettei aasinsillat saa teidänkin mieltänne vaeltamaan!