Karjalanpiirakat ovat oikeasti aivan älyttömän hyviä. Siis kertakaikkiaan oikein kunnollinen munavoi leviteltynä lämpimän piirakan päälle. Vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta!
Entisessä elämässä piirakat kuuluivat jokaiseen jouluun. Ja niiden piti olla Oikeita. Ei, ei leivottu, mutta niiden piti olla tiettyjä. Onneksi, koska ne tietyt olivat hyviä. Joskus sai Itä-Suomesta mummojen tekemiä Aitoja karjalanpiirakoita, tai ex-anopin. Voi kiesus. Voinko muuta sanoa miten hyviä olivatkaan. Oi kun olis itse päässyt edes lähelle sitä makua.
Kuvista täytyy rehellisyyden nimissä todeta, että ei, se en ole minä joka rypytän piirakoita. Aika näpsäkästi käy kuitenkin entiseltä työkaverilta. Ihan kateelliseksi tulee. Toisilla se on tuo kädentaito hallussa.Taikinan kuitenkin tein, ohjeen mukaan. Pitihän meikänkin jotenkin osallistua. Vahdin myös uunin ääressä etteivät piirakat pala.
Tällä kertaa myös resepti taikinaan. Kumma kun itse teki ilman alkuperäisen tekijän valvovaa silmää, taikinasta ei yhtään tullut niin hyvä. Kenties käynyt salaa lisäämässä sala-aineksia, joista se suussasulava maku tulee. Ikäväkseni en muista kuinka kauan näiden uunissa piti olla, nämä kun on tehty leivinuunissa. Siinäkö kenties se salaisuus?Vaan kyllä ex-anoppi ihan sähköuunissa teki, ja silti ne oli hyviä. Itä-Suomen mummojen tekotavasta en osaa sanoa, en ole koskaan nähnyt.
Pakko se on myöntää, että itsetehdyt maistuvat paremmilta kuin kaupan. Jos kaupan tuotteista pitäisi valita, kyllä pakastepuolelle menisi. Niistä kuorista tulee just silleen rapsakoita ja ne saa "tuorelämpöisinä" kun taas irtopisteistä ostettuina pitää lämmittää uudestaan ja niistä tulee lötköjä. Pienestä se on makunautinto kiinni!Voi kun pian taas saisi. Itsetehtyjä karjalanpiirakoita. Kenen luo mä änkeän Itä-Suomeen kylään etukäteisvinkkailujen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti