Virkattu Marilyn

Dodii, pakkohan se on toinenkin kirjoitus tälle päivällen julkaista kun vihdoin viimein sain valmiiksi tämän ehkä parhaimman teokseni mitä käsilläni olen itse tehnyt, ja kääk! osittain jopa suunnitellut. Kirjaimet. Muokkailen joitakin vanhoja tekeleitäni. 

Mä en pysty sanoin kuvaamaan kuinka ylpeä olen itsestäni. Ihan siksi, että suunnittelin osittain itse ja siksi, että sain valmiiksi! Miltei kohta juostava tyynyostoksille, että saa täysin valmiiksi ja paketoitua lahjaksi. Ja olenhan mä ylpeä myös siksi, että itseasiassa koko on oikea, kuva on tunnistettava (samoin kuin kirjaimet, ehkä pientä säätöä olisi vielä tarvinnut, mutta annan sen itselleni anteeksi KOSKA! tämä oli ensimmäinen yritelmä ja lopputulos hyvä, nih!) ja jälki on suht siistiä. Mitä muuta voisin itseltäni odottaakaan..

Ainut mikä suunnattomasti ärsyttää ja siihen pitäisi keksiä ratkaisu mitä pikemmin on tuo lankojen sotkuun meneminen. Mä en pysty ymmärtämään miten kukaan julmetusti virkkaava / kutova useammalla värillä kestää sitä lankasotkun selvitystä joka kolmannella rivillä. Ja mulla keksimäärin neljä aloitusta per rivi, että ei edes niin paha kuin voisi ollakaan.

Hieman kesti näiden valmistuminen, koska loma pysäytti aivotoimintani hetkeksi ja olin kaukana poissa virkkauskuvioista. Nauttimassa metsän rauhasta, sekä hyvin fyysisestä rasituksesta, josta jalkani vieläkin jaksavat muistuttaa. Hyvän virkkauasennon hakeminen oli välillä.. Noh, hyvin tuskaista ja kipeää. Sieltä sitä kuitenkin sinniteltiin, valmiisiin kätösiin.

Etupuoli oli ehkä kenties hieman helpompi tehdä, koska oli valmis ohje ja sitäpä sitten seuraili innokkaasti. Välillä arvelutti, että mitä tästä nyt oikein tulee kun näytti hyvin hyvin huonolta. Kertaakaan en tätä työtä kuitenkaan purkanut, annoin mennä ja naattia. 

Kirjainten suunnittelu sitten olikin vähän haastavampaa, siihen meni sitten yksi ilta rattoisasti. Etsiskelin valmiita pohjia kirjaimista, mutta suurin osa oli liian isoa / pieniä / rumia tai löysin jonkun muun tekosyyn miksi ne eivät käy. Parempi oli siis väsätä ihan itse niin sai sellaiset mistä tykkäsi ja olivat sopivan kokoiset.

Hommanhan tein sitten ihan perinteisesti PS3:lla, koska eihän vanha kaakki osaa muilla tehdä. Olisi varmasti ollut helpompiakin tapoja tehdä, mutta tämä oli mun tapa ja valinta! Enkä kadu sekuntiakaan, koska tykkään lopputuloksesta. En ehkä täysin, mutta tykkään aika kovasti.

Tämähän tulee siis lähisukulaisen vaimokkeelle joululahjaksi. Totisesti toivon, että hän tykkää. Jos ei tykkää, otan takaisin omalle soffalle, koska.. Siitä pitää tykätä, sillä selvä.

Tuohon lankasotkuun todentotta pitää jonkinlainen ratkaisu yrittää löytää. Se vie niin paljon tehokasta virkkuuaikaa enkä mä aina innoissani jaksa kesken virkkailun siirtää keriä niin ettei ne menisi solmuun.


En ole vielä kuitenkaan googlettanut tätä ongelmaa, haluan vielä ehkä yhden työn ajan nauttia siitä. Edessähän on vielä Lemmy-työn takaosan virkkaaminen sekä sukulaiselle synttärilahjaksi tulevan Jimin takaosa. Sitten pitää miettiä mitä seuraavaksi tekisi.

 Alla työt valmiina, tyynyä vailla. Pitänee suunnitella uutta Ikea-reissua, vaan eihän tässä kiire ole. Jouluun on vielä aikaa.

Mä oon niin onnellinen tästä!