Jäätelöä

Kun herkkuhammasta kolottaa ja alaikäisellä on loistava ehdotus niin mikä jottei. Tehdään jäätelöä. Ensin hiukan arvelutti kun ja koska ikuna ennen ei tämmöistä ole tullut tehtyä, saati sitten vielä ilman jäätelökonetta! Että mitähän jotta tästäkin kehittyisi.

Tai alaikäinen teki jäätelöä, allekirjoittaneen illan tavoite oli kuvata tämä episodi ja lavastaa kauniita kuvia varten. Arvatkaapa kumpi onnistui. 

Kaikkihan alkoi kotoisasti kerman vatkaamisella minkä alaikäinen suoritti loistavasti, ripaus vaniljasokeria ja eikun lisäämään kondensoitua maitoa kermavaahdon sekaan.

Kun tämä oli onnistuneesti tehty, alaikäinen pilppoi Susu-paloja, jotka sekoitti vaahdon sekaan seka lorauksen kinuskikastiketta. Jännältä kuulosti, epäilyksiä herätti, mutta.. Kaukana huonosta ideasta.

Jotenkin ei vain pystynyt allekirjoittaneen aivot käsittämään miten jäätelö onnistuu ilman nykyaikaisia tarkoitukseen valmistettuja koneita, ihan tuollaisilla simppeleillä aineksilla. Jos itse olisin tehnyt, olisin varmasti ylimakeistanut ja sekoittanut ihan liiaksi tämän satsin. Onneksi siis päätin olla pois tekotilanteista ja antaa alaikäisen tehdä. Kyllä mulla on loistava alaikäinen, uskokaa tai älkää!

Pienen sekoittelun jälkeen lisättiin loput kinuskit kevyesti sekoittaen, näin saatiin jänniä raitoja jäätelöön. Seuraavaksi sitten kaivettiin lasivuoka esiin, jonne seos kaadettiin ja päälle ripoteltiin loput Susu-palat. Kelmu päälle ja yön yli pakkaseen.

Jäätelö maistui erittäin hyvältä! Seuraavana päivänä loistavalta, upealta, makunystyröitä hivelevältä. Tiedän ainakin mitä tarjoan kun/jos haluan hurmata tulevat hothusbandini. Grau, että sai sisäisen tiikelini hylläämään tämä jäätelö. Nam!

Syksymäistä

 Joko on syksyä ikävä niin! No pikkasen. Paitsi ei ehkä tänä aamuna niin kovasti kuin vielä eilen. Nyt on lunta tiputtanut taivaalta pikkasen enemmän ja maa on valkoinen, sen muutaman sentin, mutta sehän riittää!

Jännästi heti mieli piristyy. Ja kun tänään on vielä edessä lenkkeilyä pyykkituvan jälkeen, ja lähden vielä yhden ystävän lahjomaan kun ei joulukuussa aikataulut natsanneet ollenkaan. Tänään natsasi! Jei!

Oivoi, aurinkoinen syksy on kyllä ehdottomasti yksi kauneimmista asioista. Väriloisto ja ruska. Aamukasteus, usvaisuus.. Kaikki! Jopa syyssateet on kaunis asia, useimmiten. Kaikki on kuulkaas tänään kaunista, koska lunta maassa! Voi tätä riemun päivää!

Varsinkin loppusyksy on sitä kivaa aikaa, juuri ennen kuin voi alkaa kutsua aikaa "talveksi". Kun vesien pinnat on ohuella jäällä, maassa olevien lehtien päällä on jäähuurre, aurinko paistaa ja nenänpäätä kylmettää. Jaiks! Se on upeaa ja mahtavaa!

 Ja se taika kun vihreät lehdet saa kirjavan värin, viininpunaista, keltaista, punaisen eri sävyjä! Silmät sekoo!

En mä sillä, etteikö juuri tämäkin hetki olisi kaunis. Nyt kun lumi peittää alleen kaiken mustuuden ja liukastumisvaara triplaantuu. Tämäkin hetki on kaunis. Yhä uudestaan. Tästä on nyt pakko nauttia, koska todennäköisesti huomenna olemma palanneet takaisin siihen mustaan harmauteen.

Mikähän siinä muuten on, että syksyllä se mustuus ja harmaus ei heti niin vastenmieliseltä tunnu. Olisiko se sitten se, että kun sitä jatkuu ja jatkuu vain, ei se enää ole jännää ja kivaa. Vaikka miten allekirjoittanutkin tykkää tässä viltin alla kynttilän valossa heti aamutuimaan lusmuta.

Vilteistä puheen ollen. Puuh, lankakauppaan pitäisi marssia. Lupasin isohkon vilttiprojektin aloittaa ja saadakin valmiiksi maaliskuuksi. Millä mä mitään nautiskelen lumesta kun nenä on kiinni virkkuutyössä. Nautiskelen sitten siinä sivussa.

Valkoisia unelmia teille tähän päivään! Ootte rakkaita! Puspus!

Virkattuja Angry Birdseja

Sellainen tilaus tuli, että hetken piti miettiä pystyykö täti siihen.. Eihän se ihan putkeen mennyt, mutta sain kun sainkin kaikki tarvittavat valmiiksi.

Kaksin kappalein Angry Birds -pipoja puoli vuotiaille. Hyvänen aika, enhän mä yhtään älynnyt minkä kokoinen pää on ja silmukkamäärää ja vaikka ja mitä. Pitkällisen googlettamisen jälkeen jotain mittoja löytyi, joilla sai kuvien jälkeen aikaiseksi edes jotain.

Koska näihin tuli julmetusti neulalla sohimista, en ollenkaan pitänyt töistä. En, vaikka kaikesta sydämestä yritin rakkauden virrata vuolaana silmukoiden päälle. 

Virkkaus sujui vauhdilla, mutta.. niin. Se neulominen. Miten kukaan voi mitenkään päin tykätä siitä!

Kun laukkuja tilattiin kolmin kappalein, ajattelin ihan haastaa itseni ja tehdä kolme erilaista laukkua. Noh, Hello Kitty on miltei samalla kaavalla tehty kuin edellinen Hello Kitty - laukku, ainoana erona vain tuplapaksu pohja ja reunat käännetty sisäänpäin. Pinkki värikin hieman eri, koska tulee herkkis-ikäiselle lapselle. Tarvitsevat niin runsaasti pinkkiä että! Tai ehkä mä tarvitsin jotain silmäkauneutta langoissa, en myönnä!

Näissä kahdessa muussa on sitten littana sekä soikea pohja. Yllätyin suuresti, miten nopeita nämä olivatkaan tehdä, oikeasti. Katselin rauhassa leffaa ja hups, huomasin, että nyt alkaa jo olemaan läpän vuoro. Ehkä olisi pitänyt haastaa itseä pienesti enemmän ja ujuttaa vaikka kasvon muodon virkkuuseen itsessään niin ei olisi tarvinnut sitä neulaa..

Täytyy sitten vain toivoa, että työt kelpaavat tilaajalle, tosin ihan kuvien mukaan sai valita mitä haluaa ja minähän tein!

Loppuun vielä pikainen silmäys Hello Kityistä, niitä sen tarkemmin esittelemättä. Katsokaa! Ihailkaa! Hävetkää!
Näitä piisaa nyt joka lähtöön.

Mukavia hetkiä, virkkuut käsissä! 

Lintujako

Kato äiti soosia, kato soosia soosia, huudahtelee alaikäinen videonauhalla, joka osui eteen. 

Etsiskelin tutkintotodistuksia kun ne pitää viedä opiskelupaikkaan ja kas kummaa kun jumiuduin katselemaan eteen tulleita videoklippejä menneiltä ajoilta. Nuista sanoista sitten kumpusi tämä kirjoitus tähän hetkeen.

Kuin sattumalta on tullut kuvattua jos jomminloista lentävää tai taapertavaa lintua. Sykähdyttävin taitaa olla kun mökkimatkalla törmättiin pellon täydeltä joutseniin. Niitä olis siis kymmeniä! Silloin pysäytettiin auto bussipysäkille ja hypättiin oikein perheen voimin kuvaamaan tätä näkyä. Oli se hieno!

Jostain syystä myös on tarvinnut näköjään myös kuvatäytettä kameraan kun löytyy pulua ja sorsia edestä ja takaa kuvattuna. Kuka lie keksinyt ajatuksen, en ainakaan minä! Mutta niistä nautitte niin tekin kuin minäkin! Hah!

Mökillä oli jossain vaiheessa kasvatuksessa fasaaneja. Niille vanhempani rakensivat ihan verkkohäkin ja siellä ne lihoivat ja ääntelivätkin välillä. Jossain vaiheessa taisi yks kaks karatakin jollain konstilla, mutta aika hyvin ne siellä elivät.

Ähtärin eläinpuisto oli tällaiselle tsadilaiselle pellelle ihan mieletön kokemus. Kääk! Eläimiä! Kääk! Näin isot tilat! Apua! Niitä on jokapuolella! Pieni sarkasmi suotakoon itseäni kohtaan tässä.

Vaan oli se upea paikka. Jostain kuulin juorun, että Ähtäriin olisi tulossa ihan oikea panda! Se olisi  niin must see -juttu, että aidat pois. Miten hellantuutilas söpöhöpö semmonen pikka otus oliskaan ihastella. Ja miten nauttisinkaan siitä jonottamisesta sitä katsomaan, ah! Pientä masokismia tähän väliin, omalla kustannuksella tottakai!

Edellisellä paikkakunnalla asuimma rivitalossa hetken ajan ja sen vieressä oli koivuja. Pikkulinnut valtasivat näiden puiden latvaston täydellisesti. Joskus tuli ihan Hitchcockin Linnut -leffa mieleen kun niitä pörisi kymmeniä ellei sata!

Käytiin myös edellisellä paikkakunnalla kerran viinitilalla (oikeasti! Vain kerran!) ja siellä oli, ainakin mulle, yllätyksenä oikein olan takaa eläiminä. Riikinkukko, kanoja, strutsi.. Voi juku ku oli jännää!

Riikinkukko vaelteli siellä vapaana, hieman jänskätti kävellä kun pelotti, että jos se kimppuun. Mutta  toisaalta, onhan Korkeasaaressakin riikinkukot vapaalla, joten suotta mä jännitin. Elämässä vain on niin vähän kohokohtia, että pitää pienistäkin ottaa irti kaikki adrenaliini minkä saa.

Strutsia syötettiin verkon takaa alaikäisen kanssa luvan kanssa. Hirmuisen sosiaalinen otushan se ei ollut, mutta yksi elämän kohokohtia kuitenkin. En koskaan ole noin lähelle päässyt, vaikka todistetusti kerran elämässä olen syönyt strutsin munasta tehtyä munakasta, ja pitänyt myös sellaista valtavaa munaa kädessä *köhköh*

Onhan se jännää katsella lintuja. Tosin lokit ovat sellaisia, jotka eivät mielenkiintoani herätä kuin  negatiivisiella säväyksellä. Se kirkuna ja hyökkäävyys.. Uh! En kestä! Ja epäilen, että aika moni muukin värähtää ajatuksesta lokkien seurassa.

Sorsat taas on jotenkin hellyttäviä. Ja ankat kans! Vaikka jälkimmäisiä ei tule tiedostaen kamalan usein vastaan. Ikävä kyllä. Ne taapertaa niin suloisesti, että .. Varsinkin poikaset. Oiiih, sydän heltyy vallan. Viekää vaikka viimeinen pullapala, senkin lutuset löllertäjät!


Työpaikalla pikkutintit ovat keksineet, että ruokasalin lattioilta löytyy ruokaa pahimpaan nälkään. Ovien ollessa auki ei tarvitse kauaa odottaa kun ensimmäiset jo kiertävät ruokasalin lattiaa. Mä kiljuen kaukana.

Tämä kirjoitus on hyvä lopettaa upeaan (haha!) kurkiauraan. Nuo syksyn raakkujat taivaalla, synkkinä mustina laumoina, usein myös auroina. On ne nättejä.

Joko olisi kevät

Kohta on kevät kevät kevät! Kun jo kolmatta päivää näitä pakkasia on on pidellyt, olen ehdottomasti sitä mieltä, että lumet voisi jo sulaa, ilma lämmetä ja aurinko tulla piristyskohteen tilalle. Kyllä.

Odotan keväältä paljon. Runsaasti. Etukäteen on mahdotonta tietää, jälkikäteenhän tiedän kaiken. Jos siitä on jäänyt jälkiä käteen, hehe. 

Tämä kevät on mahdollisesti vuosikymmeniin paras. Mulle tapahtuu ainakin 2 varmasti etukäteen tiedettyä asiaa, jotka mullistavat elämäni. Ellei jotain ihan todella dramaattista tapahdu. Yleensä tapahtuu. Mutta en manaa. Vielä. Kuukauden päästä on sen aika sitten. Sellaisia asioita, jotka avaavat mahdollisuuden hypätä johonkin uuteen silmät kiinni. Mutta niistä ehkäpä myöhemmin. Ikinä tiennyt hyvää kun olen jotain asiaa etukäteen hehkutellut, pidän siis suuni supussa ja sormet kurissa näppiksellä.

 En vain tiedä, kevät herättää kaiken eloon, myös allekirjoittaneen. Väsymys ja uupumus poistuu, pimeyttäkin olen saanut suositellun määrän, pakkaset ovat nipistäneet reisieni läskit sopimuksen mukaisesti punaisiksi ja pisteleviksi. Olen liukastunut suositellun määrän. 

Kaikki tämä vain siksi, että kevät on tulossa. Että jälleen näkisin sen, mitä on tarjottavana ja mitä en koskaan saa. Tai valitsen väärin, sehän se on. En kuitenkaan malttaisi odottaa, olen niin täpinöissäni, että edes kiire ei haittaa. Tai pommiin nukkuminen. Tai keskeneräiset työt.

Kevät kevät kevät! Tule tädin luo! Täällä mä olen!