Etsiskelin tutkintotodistuksia kun ne pitää viedä opiskelupaikkaan ja kas kummaa kun jumiuduin katselemaan eteen tulleita videoklippejä menneiltä ajoilta. Nuista sanoista sitten kumpusi tämä kirjoitus tähän hetkeen.
Kuin sattumalta on tullut kuvattua jos jomminloista lentävää tai taapertavaa lintua. Sykähdyttävin taitaa olla kun mökkimatkalla törmättiin pellon täydeltä joutseniin. Niitä olis siis kymmeniä! Silloin pysäytettiin auto bussipysäkille ja hypättiin oikein perheen voimin kuvaamaan tätä näkyä. Oli se hieno!
Jostain syystä myös on tarvinnut näköjään myös kuvatäytettä kameraan kun löytyy pulua ja sorsia edestä ja takaa kuvattuna. Kuka lie keksinyt ajatuksen, en ainakaan minä! Mutta niistä nautitte niin tekin kuin minäkin! Hah!
Mökillä oli jossain vaiheessa kasvatuksessa fasaaneja. Niille vanhempani rakensivat ihan verkkohäkin ja siellä ne lihoivat ja ääntelivätkin välillä. Jossain vaiheessa taisi yks kaks karatakin jollain konstilla, mutta aika hyvin ne siellä elivät.
Vaan oli se upea paikka. Jostain kuulin juorun, että Ähtäriin olisi tulossa ihan oikea panda! Se olisi niin must see -juttu, että aidat pois. Miten hellantuutilas söpöhöpö semmonen pikka otus oliskaan ihastella. Ja miten nauttisinkaan siitä jonottamisesta sitä katsomaan, ah! Pientä masokismia tähän väliin, omalla kustannuksella tottakai!
Edellisellä paikkakunnalla asuimma rivitalossa hetken ajan ja sen vieressä oli koivuja. Pikkulinnut valtasivat näiden puiden latvaston täydellisesti. Joskus tuli ihan Hitchcockin Linnut -leffa mieleen kun niitä pörisi kymmeniä ellei sata!
Käytiin myös edellisellä paikkakunnalla kerran viinitilalla (oikeasti! Vain kerran!) ja siellä oli, ainakin mulle, yllätyksenä oikein olan takaa eläiminä. Riikinkukko, kanoja, strutsi.. Voi juku ku oli jännää!
Riikinkukko vaelteli siellä vapaana, hieman jänskätti kävellä kun pelotti, että jos se kimppuun. Mutta toisaalta, onhan Korkeasaaressakin riikinkukot vapaalla, joten suotta mä jännitin. Elämässä vain on niin vähän kohokohtia, että pitää pienistäkin ottaa irti kaikki adrenaliini minkä saa.
Strutsia syötettiin verkon takaa alaikäisen kanssa luvan kanssa. Hirmuisen sosiaalinen otushan se ei ollut, mutta yksi elämän kohokohtia kuitenkin. En koskaan ole noin lähelle päässyt, vaikka todistetusti kerran elämässä olen syönyt strutsin munasta tehtyä munakasta, ja pitänyt myös sellaista valtavaa munaa kädessä *köhköh*
Onhan se jännää katsella lintuja. Tosin lokit ovat sellaisia, jotka eivät mielenkiintoani herätä kuin negatiivisiella säväyksellä. Se kirkuna ja hyökkäävyys.. Uh! En kestä! Ja epäilen, että aika moni muukin värähtää ajatuksesta lokkien seurassa.
Sorsat taas on jotenkin hellyttäviä. Ja ankat kans! Vaikka jälkimmäisiä ei tule tiedostaen kamalan usein vastaan. Ikävä kyllä. Ne taapertaa niin suloisesti, että .. Varsinkin poikaset. Oiiih, sydän heltyy vallan. Viekää vaikka viimeinen pullapala, senkin lutuset löllertäjät!
Työpaikalla pikkutintit ovat keksineet, että ruokasalin lattioilta löytyy ruokaa pahimpaan nälkään. Ovien ollessa auki ei tarvitse kauaa odottaa kun ensimmäiset jo kiertävät ruokasalin lattiaa. Mä kiljuen kaukana.
Tämä kirjoitus on hyvä lopettaa upeaan (haha!) kurkiauraan. Nuo syksyn raakkujat taivaalla, synkkinä mustina laumoina, usein myös auroina. On ne nättejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti