Tällainen yökyopeli liikkuu paljon iltayöaikaan ulkosalla, joskus ihan pakonkin edessä (grr!) niin siinä tulee tutuksi kaikenmaailman sääilmiöt. Niin tuiskusta tuuleen, kuin kuumasta helteeseen. Kylmääkin välillä on ollut.
Silti ehkä parasta on kävellä öisenä talviyönä, tai iltana. Hiljaisuus, valkoisuus sekä mustuus. Lumi pikkasen narisee kengän alla.. Niin. Se on yksi hekumallisimpia tunteita. Sen lisäksi, että näyttää kauniilta kun oksat taipuu lumeen, katulamput tuo oman fiiliksen pimeyteen.
Mä olen siitä onnekkaassa asemassa ettei mulla ole autoa, joten en ole oikeastaan koskaan joutunut putsaamaan pakkasessa polvia myöten lumipenkassa autoa. Ehkä se veisi iloani pois, mutta hyvä näin, saan nauttia talvesta!
Juuri töissä keskustelin erään kollegan kanssa kun on niin väärin ettei todellakaan kamera saa vangittua sitä todellista loistoa minkä silmillä näkee, Harmiteltiin kovasti. Pariin otteeseen. Mutustellen asialla ja päätä pyöritellen.
Puiden varjot näyttävät mahtavilta tasaisen lumen pinnalla. Siitä nyt ei vain pääse minnekään. Ja mitenköhän monta kuvaa sitä tulee otettua, että edes se yksi onnistuisi. Kännykällä kun katsoo, kuvat näyttävät todella hyviltä, mutta siirräppä ne koneelle ja kas, ne onkin ihan suttua. Kiehuttavaa sellainenkin.
Tämä viereinen kuva on ainoa onnistunut sellaisesta lumentulosarjasta kun edellisellä paikkakunnalla ollessani lunta tuli yövuorossa hyvin nopeasti. Sellainen pienoinen myräkkä ja mä sitä ikkunasta seurasin. 10 per hetki apauttiarallaa ja näistä n 60 kuvasta yksi onnistunut. Se saa ihmismielen pikkasen lannistumaan.
Loppuun ehkä yhdet nätimmät öiset talvikuvat mitä olen saanut ihailla ja jotka jotenkin ovat onnistuneetkin. Ihan loppuun asti.
Lumista talvea odotellen. Allekirjoittanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti