Väriä elämään

Talvisen harmauden ja mustuuden keskellä iskee väripakkohalu. Mikäs sen ihanampaa onkaan kuin käpertyä soffan nurkalle selaamaan värikkäitä kuvia, jotka karkoittavat kauan pois harmauden mielestä.

Talvet on nykyään niin mustia, että en tiedä minne asti pitäisi karata, jotta edes lunta olisi. Joojoo, Kuusamossa on, mene pohjoiseen tai jonnekin kylmään. En halua. Haluan tuijottaa ikkunasta lumista maisemaa, joka uppoaa valkeudessaan horisonttiin. Tai no, ketä mä huijaan. Kyllä mä haluan lappiin. Mutten välttis asumaan.

Ja koska nyt asiat on näin, istun tässä soffan nurkassa ja katselen näitä värikkäitä taivaantuotoksia, jotka kuin ihmeen kaupalla ovat kameran kautta päätyneet silmieni eteen. 

Millaisia värejä auringonlaskut ja -nousut voivatkaan saada aikaiseksi! Mykistävää. Ja mikä taika on väreissä kun saavat mielen piristymään vallan ykskaks. Sormia napsauttamalla. Pieni hymy pilkistää suupieleen väkisin, vaikka yritän kovasti esittää coolia ja totista.

 

Vaikka miltei vannonkin mustan, valkoisen ja harmaan yhteinäisyyteen, en käy kieltämään tutkittua faktaa (etsi internetistä!), että väreillä on päänuppiin hykertävä vaikutus. Ei sen tarvitse olla suurikaan värimuutos kun huomaa olotilansa muuttuneen.

Johanhan sen huomaa pelkästään kun sänkyyn vaihtaa lakanat! Tai soffan tyynynpäälliset saavat uudet pussukat, joissa on väriä. Itse ainakin piristyn silminnähden tämmöisistä vähäpäisistä muutoksista.

 



Joskus taivas tekee hienoja kepposia. Nämä tulimyrskyn näköiset pilvet olivat livenä yks upeimpia ja wauuuuu hetkiä päivässäni. Todellakin tuntui, että taivas repeää ja hajoaa ja polttaa kaiken alleen.

Sitä ei meinannut älytä minne päin, mistä päin kuvan ottaa kun se oli joka puolella. Synkkää harmautta, ja hetkittäin tulenloimua auringon voimasta. Huhhuh!

Taivas osaa tehdä tepposet. Sai minutkin tässä harmaudessa ihan innostumaan! Suu hymyssä ja vaahdossa, sormet lentelevät näppiksellä. Värejä värejä! Lisää värejä! Kaipaan.