Vanhat rakennukset ja kartanot ja linnat. Ne on sitten upeita ja mahtavia. Kauniita karkeudessaan. Ja juuri siksi mä seuraan facessa ja instassa hylättyjä kartanoita ja rakennuksia, stadioneita ja kulkuvälineitä. Ne on upeita! Painotinko tarpeeksi sanaa upea.
Ehkä ne on upeita juuri siksi, että ne on jollain tavalla pelottavia. Ja se historia mikä niihin kyteytyy seitin tavoin. Se tekee niistä entistä kiinnostavampia ja jopa kauniimpia silmissä. Siellä on juonittu, kidutettu, rakastuttu, syöty ja eletty elämää jos jonkinlaista.
Usein mietin minkälainen olisi aikahyppy siihen elämään. Että näkisi edes pintasilaukselta, mitä on elämä ollut noissa hylätyissä karuissa, kunnostetuissa tai unohdetuissa rakennuksissa.
Joskus olen nähnyt rakennuksen, joka on herättänyt siinä määrin mielenkiinnon, että olen useampana iltana/yönä yrittänyt etsiä ja tutkia talon historiaa ja siellä asuneiden ihmisten elämää. Joojoo, ei tarvitse sanoa ettei mulla ole elämää ja että keskittyisin siihen. Historian tutkiminen ei koskaan ole turhaa. Vaikka se olisi joku ränsistynyt tönö. Että älkääs nyt. Joskus silläkin tiedolla voi olla suuria vaikutuksia elämään. Pääsee pätemään, kjäh.
Minust yks kauneimpia rakennuksia on tätä nykyä Imatran Valtiohotellina toiminan linnatus. Niin on nätti, että. Ilokseni olen useamman kerran saanut vierailla tässä hotellissa. Enkä usko, että ihan kauaa aikaa menee kun taas menen urkkimaan tämän rakennuksen sisäpuolia. On se nätti. Upea. Huoh. Vähän kuin mun mansion.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti