Virkattu Hello Kitty -laukku

Mietin sellaista simppeliä ja nopeaa, ei älyä vaativaa, näpertelyä yövuoroihin. Aikani selasin nettiä, ja mielessä myllersi lähisukulaisen tyttären syntymäpäivät ja tadaa! Päädyin Hello Kittyyn.

Ensin kokeilin paria muunlaista pohjaa, mutta niistä tuli mielestäni liian pieniä. Halusin näppärän kokoisen. Ja löysin sitten tämän mallin, mitä muokkailin itse jonkin verran, että sain mieleisen.

Valmistus oli käsittämättömän nopeaa. Vaan olihan se oikeastaan pelkkiä lisäyksiä ja vähennyksiä silmukoista. Tuntui, että työ vain eteni ihan huomaamatta.

Kaksin kappalein sitten reunoja vain, onneksi olin tällä kertaa tarkka silmukoista ja laskin niitä, että varmasti tulee samankokoiset palat. Ilkeää olisi jos toinen kappale roikkuisi liian isona laukussa *virn*

Silmien ja nenien tekoa jouduin internetistä jonkin verran hakemaan, että sain haluamani kokoiset ja malliset. Oma äly kun ei kertakaikkiaan riittänyt hahmottamaan miten soikean saa virkattua. Ja sellaisen tähän työhön sopivan.

Löytyihän ne kuitenkin. Viimein. Seuraava pähkäily oli yövuorojen sumentamilla aivoilla, miten saan silmät kiinni ilman, että kassin sisustassa on näkyvissä mustia lankoja. Ei meinannut äly leikata kunnes koin yhden tämän työn ahaa -elämyksiä! Kiinnitän ne valkoisella langalla! Hahah! Toisinaan hämmästelen ongelmanratkaisukykyjeni hidasta starttaamista.

Samaa lankaahan nuo eivät ole kuin tekeillä oleva työ, koska sellaisia nyt ei ollut käsillä. Piti hyödyntää lankajämävarastoa, mutta ei ne nyt ainakaan omaan silmiin niin kamalilta näytä kuin voisi kuvitella..

Toinen silmä meni hilppasen vinkuralleen ja vähän eri muottiin, mutta päätin sen olevan itsetehdyn leiman ja jotain virheitähän näin täydellisessä työssä täytyy olla. Hah!

Rusetin sävelsin sitten ihan itse haluamaani kokoon. Liian isohan siitä sitten tuli, piti sitäkin hahmotella vielä uusiksi ja parsia kitty-reppanan päässä.

Jännä miten näissä eri kuvissa nuo värisävyt heittelee. Yllä olevat rusetit lähinnä oikeaa sävyä. Aika räikeän pinkki siis tuo väri on. Omasta mielestäni kuitenkin sopi todella hyvin tähän työhön. Kyllä kannattaa alelaareja penkoa! Joskus niillä hirveilläkin väreillä on käyttöä! Duh!

Sitten sitä oli kasvot valmiina niin piti alkaa pohjaa tekemään. Koska ikinä milloinkaan en ole laukkua tehnyt, enkä soveltanut niin tämä oli pikkainen haaste. Nykyisellä tietämyksellä en kuitenkaan muuttaisi kuin yhden asian. Tekisin tuplalangasta pohjan, jotta kassi saisi tukevuutta.

Halusin myös sellaisen pohjan, joka levenee. Sitäkin pähkäilin aikani, mutta aika nopeasti älysin, että höhöö, pitää vain vähentää silmukoita eikä aina virkata loppuun asti.  Tämä työ on ollut yhtä ahaa -elämystä, alkaa tuntua nyt kun tätä kirjoittelen.

Kun olin molempiin reunoihin pohjaosuudet virkannut, mietin miten saisin ne liitettyä nätisti toisiinsa. Tähän en ikävä kyllä ratkaisua löytänyt, joten kassin sisäpuolelle jäi sauman tapainen ongelma. En tiedä, muokkaanko pohjaa sisäpuolelta vielä niin, että sauma jää piiloon. Toisaalta taas tuntuu, että jos liikaa alkaa rönkläämään ja "viimeistelemään", menee työ pilalle. Päätin siis olla tyytyväinen pohjaan näin, enkä kuuntele moitteita sisäpuolen saumasta. En edes ota kuvaa siitä. Ei ole todistetia silloin.

Ensin ajattelin jättää laukun ihan just silleen, valkoiseksi kauttaaltaan, mutta oli se hieman valju sellaisena. Piti saada jotain tehostetta muotoihin, joten eikun pinkki lanka käyttöön ja reunoa koristelemaan. Vihoviimeinen virhe.

Reunoja virkatessa jäi valkoisia "möykkyjä" ilkeästi näkyviin. En tajua miten. Jälki ei siis ollut tasaista ja unelmaa. Aika monesti purkasin ja yritin uudestaan, koska omasta mielestäni tuo pinkkiympärys sopi niin hyvin kissan kasvoihin.

Päätin sitten antaa olla. Täytyy olla omatekemän näköinen eikä ne pienet virheet tuskin sille lähisukulaisen lapsukaiselle ole niin henkireikä kuin mulle. Vaikka salaa manailen niitä vieläkin.. Grrr.

Viereisestä kuvasta nuo epäkohdat näkyvätkin ikävän selvästi. Pitäisi varmaan photoshopata ettei kukaan luule mun olevan epätäydellinen. Ja tekevän virheitä.

Kantokahva oli kanssa mietinnässä. Että tekeekö sitä kaksin kappalein vain yhden. Ja jos tekee yhden, minkä pituisen. Kyllä on kuulkaa haastavaa ja miettimistä yhdessä virkkuutyössä.

Ihan simppelistä sitten päätin tuplalangalla tehdä niin pitkän kuin valkoisesta jämälangasta riittää. Aika nätti tuli, sano mun sanoneen!

Työ alkoikin sitten olemaan aikalailla valmis. Päädyin nappiratkaisuun kun laukku kuitenkin ikävästi repsotti, vaikka ensin mietin, että josko reunoja vähän enemmän yhteen. Hyvä ratkaisu oli!

Pienet virheethän näkyy, mutta valmis on! Aikalailla aikaa meni kahden yövuoron luppotunnit, hintaa lankoineen tälle kipaleelle tuli 3,50. Ei ihan paha hinta näin täydellisestä työstä *virn*

Nyt toivon ja jännitän todella, että lähisukulaisen lapsokainen tästä tykkää eikä tyrmää täysin. Otan muuten itselleni tämän, hah!