Ravintolassa - Pihvi

Tässä osiossa sitten keskitytään pihveihin. Kyllä! Luitte aivan oikein! Pihveihin! Ne nyt vain se juttu ravintolassa miksi yleensä menen syömään. Pihvihimo!

Suussasulava, medium miinus tahi raaka paksu mehevä pihvi. Tarviiko tähän blogiin enää muuta kirjoittaa, eiköhän kuvatkin kerro saman asian allekirjoittaneen pihvihimosta.

Eikä aina pidä olla pihviä, leikkele käy myös vallan mainiosti. Enhän mä nyt mitenkään nirso ole. Vain lehtileikkele, wienerleikkele tai minuuttipihvi käy. En halua mitään sieniä enkä äyriäisiä enkä omituisia täytteitä leikkeleisiini. Yksinkertaista, leivitettyä ja hyvää. Ranskalaisten kanssa. Vain. Ehdottomasti. Ei kastiketta. Missään nimessä!



Pihvin kanssa sitten käy jo 
vähän laajempi skaala lisukkeita. Erilaiset perunat, jopa kastikkeet, vaikka en niitä juuri muuten syö. Ehkä rajan lisukkeisiin vetäisin pihvin kanssa riisissä. Se ei sovi. Riisi on broilerin ja kanan kanssa sopivaa, tai jonkun suikalelihakastikkeen kanssa.

Elämäni parhaimman pihvin söin, uskomatonta kyllä, entisellä paikkakunnallani olevassa ketjuravintolassa. Enkä vain yhtä kertaa vaan kahdesti ellen jopa kolmesti sain siellä täydellisesti paistetun, maistetun ja tarjoillun pihviaterian. Miksi sitten yllätys? Jotenkaan sitä ei pääparka jaksa uskoa, että ketjuravintola voisi tarjota jotain niin hyvää ja maukasta!

Harmi sinänsä, ettei ko. paikkaa enää ole. Sitä jäi hieman ikävä. Tai jos tietäisi minne kokki sieltä on siirtynyt, voisi kävästä siellä maistelemassa onko pihvinpaistotaso ennallaan. Kai tuon saisi selville. Vielä ei niin kova täydellisen pihvin himo ole tullut, koska miltei vastaavia on saanut. Jotka vie pihvihimon pois.





Niin, sitä allekirjoittanut 8/10 kerrasta syö ravintolassa. Pippuripihvin. Erilaisilla lisukkeilla. Yksi pihvi on vielä listalla mitä en ole liki 20 vuoteen syönyt.. Cantina Westin ruutipihvi. Silloin se oli mielettömän hyvää, tajunnan räjäyttävää. Sen haluaisin maistaa ja kokea, onko aika vain kullannut muistot vai onko se edelleen rankattava top 5 listalle.

Viekää mut ravintolaan! ASAP! Tämä ei ole vitsi. Eikä edes jekku. Ette ikinä tule tietämään kenen tekee mieli pihviä. Enemmän kuin mitään juuri nyt. En halua olla päivääkään ilman pihviä! Ymmärtäkää! Tehkää nyt joku asialle jotain! *virn* (jos joku ei ymmärtänyt, tämä oli pieni kooste Tuksun tavasta toteuttaa haluamansa, mä kateellisena matkin sen tähän)