Spoiler alert! Bussissa

Mitä tekee ansioitunut bussilainen kun matka ei tunnu taittuakseen, ainoa seuralainen on viereisellä kahden paikalla istuva 50v nainen, joka ottaa selfietä koko alkumatkan. Noh, saattoi takapenkeillä olla enemmänkin matkustajia, mutta mun suppeassa maailmassa niitä ei lasketa.

Noh, ensiksikin muistelee lehtiuutista, jossa mainittiin ettei ole hyväksyttävää olla yli 40v ja ottaa selfietä. Toiseksi, kuuntelee äänikirjakoostetta Knalleista ja ihailee pimenevää taivasta.

Onneksi, nainen jäi pois jo Mikkelissä, joten pääsin kokoamaan tätä blogia! Ja pilaamaan teidän oudot luulot, mitä bussissa näillä matkoilla teen! Sillä kyllä minä tiedän, että sitä te siellä pienessä päässänne mietitte.

Taivashan oli aivan hävyttömän kaunis. Ikävä, ettei bussissa otetuista kuvista sitä pääsee aistimaan. Samoin järvet. Aivan peilityynejä. Miten kauniisti taivas loikaan toistoa järven pintaan. Ah. Henkinen orgasmi kun sitä katsoi ja ehkä kuiskaten lausuttu damn! kun ei päässyt kuvaamaan.

Siinä minä sitten näpsiä Mikkelistä eteenpäin n 70 kuvaa, josta haja-ammuntaotos tässä blogissa. Pientä vesisadetta, vähän liikennettä, upeita maisemia sekä pimenevää taivasta. Suussa poksui Susu-palat ja Pommix- karkit (mainosmainosmainos! Sponsorit huom!!)

Yleensähän jonkun kanssa edes sanan kaksi vaihdan matkustaessa, mutta ehkä juuri siksi tämä kirjoitus, koska tällä matkalla en bussissa vaihtanut kenenkään kanssa sanaakaan.

Siinä sai matkalla Hamilton-Jones, Mildred sekä Sir Henry pitää omaa showtaan korvissani, suussani pyöriessä väkevän salmiakin sinfonia, silmieni edessä avautuessa yksi voimakkaimmista taideteoksista mitä maa päällään kantaa.

Mahdollisesti en ole kykenevä valittamaan tästä matkasta, ainakaan vielä en löytänyt negatiivista, mutta jatketaan kirjoitusta; Aivan varmasti jossain kohtaa löydän jotain mielenipahoittavaa. Muuten kaikki tämä sotisi perusluonnettani vastaan *virne*.

Siinä istuessani, muistellessani ja moittiessani mielessäni tätä 50v selfie-tätiä ajattelin itsekin uhmata sääntöjä ja ottaa selfien itsestäni. Säännöistäni poiketen, ja kun te kaikki 2 lukijaani kuitenkin tiedätte miltä näytän, liitän tähän kirjoitukseen osittaisen kuvan itsestäni, joka on kuin Roger Moore Pyhimys-sarjassa, mutta tähän kuvaan liitän vain Pyhimyksen, pääni yllä olevan renkaan johdosta. Se ehkä hieman nauratti yömatkustajaa.

Matka kuitenkin sujui ihan leppoisasti. Loppumatkan olinkin bussin ainoa matkustaja. Kyllä tuntui hemmotellulta. Tai olisi tuntunut, mutta luulen ettei kuljettaja juuri siitä piitannut. Halutessani olisin voinut tehdä vaikka mitä. Mutta en vain halunnut, nih.

Loppuun tämä kuva, josta oikeastaan koko tämä blogin kirjoittaminen lähti. Jälleen yksi hups otanpa vain kuvan tästä -tilanne, joka luo jotain kaunista silmissäni. En tiedä mikä tuossa alla olevassa kuvassa on, mutta kyllä halvaa silmäni tuijottamaan sitä.