Syksy tulee

Vuodenajat on ihan parasta. Niin myös syksy. Kaunis värikylläinen talven pakkasia ennakoiva ajanjakso, jolloin on lupa käpertyä viltin alle kynttilän kajossa (ei sähkökynttilä, EII!) suklaata popsimaan. Tai poppareita. Punaviinin kera.

Edellisellä paikkakunnalla kohdalle osui pariin otteeseen oikein kunnon upea ruskasyksy. Siis sellainen silmiähivelevä väriloisto puissa ja maassa. Joka puolella minne silmät lasittuneen katseen loivatkin. Sellaisina hetkinä tuntee elävänsä. Lujaa. Olevansa onnellinen.

En tiedä mikä siinä on, että ne tippuneet lehdet maassa voivat myös tuoda pienen hymynkareen huulille. Tietää, että kohta on talvi. Vaikka ei sitä välttämättä niin odota, mutta tietää valkoisen harmauden ja pimeyden olevan tulossa.

Jotenkin pieni sieluni kaipaa myös syksyn myrskyjä. Kun vettä sataa öiseltä taivaalta, tuulee ja ulisee, sade iskee ikkunaan lujaa. Se on jollain masokistisella tavalla aivan upeaa. Todennäköisesti siksi, ettei tarvitse keksiä tekosyitä uloslähtöön. Vaikka allekirjoittanut kyllä tykkää kävellä sateessakin ulkona. Joten mitä mä tässä oikein kirjoitan. Omituisia.

Entistäkin edeltävässä elämässä syksyyn kuului yhtä tiukasti kuin vesisateet ja kynttilät niin makuteet. Niiden tuoksu hurmasi tilkkutäkkiviltin alla ja oli jotenkin upeaa käpertyä pieneksi kiinni toiseen. Katsoa leffaa ja kuunnella sateiden ropinaa ja tuulen ulinaa. Ette tekään voi keksiä mitään, mikä olisi sen parempaa! Haastan teidät!

Mutta ennenkaikkea se väriloiste! Ah ja wau! Aamun pikkupakkaset kun saa väriloistelehdet huurtumaan. Aivan euforista.




En tiedä onko vai tuntuuko vain siltä, mutta syksyllä jotenkin hassusti kaikki hidastuu ja laiskistuu. Ainakin mun elämässä. Tulee kesän jälkeen rauha mieleen ja rentoutuu. Kesä kun tuntuu aina menevän kovassa juoksussa ja sinne ja tänne pitää mennä, Tai pitäisi. Toiset vain tekee töitä tai sairastaa. Nimeltämainitsemattomat. Huoh.

Syksy kyllä myös sitä aikaa kun oikein sydämensä pohjasta toivoisi omaavansa kunnon kameran (sponsoriiii!). Varsinkin jos ruskasyksy osuu kohdalle. Jotta saisi jokaisen värisävyn vivahduksenkin esille ja tallennettua kuviin.

Odotan taas innokkaasti syksyä. Toivoisin niin kovaa, että ruska saisi luonnossa vallan ja kaikki puhkeaisi väreihin, niinkuin kesällä kukkaset! Ei sillä ettenkö odottaisi myös syysmyrskyjä, vesisateita, kynttilöitä ja luvallista vapaaehtoista löhöämistä soffalla hömppäsarjaa tuijottaen. Mä ootan niin paljon kaikkea!