Virkattu Marilyn 2

Ihan sitten taas nollapisteestä lähettiin liikkeelle kun tilauksesta Monroen versiota kaksi aloin tekemään. Sata kuvaa, hahmotelmaa ja miettimistä ennenkuin kasaan sain jotain. Pitihän sitä taas purkaa ja keriä uudestaan kun malli näytti upealta, mutta lopputulos.. Niin. Se oli hirvittävä. Siitä lisää alla.

Tavan mukaan pienestä liikkeelle ja työ etenikin nopeasti ja vauhdilla. Lankojen riittäminen alkuun jännitti, koska tuntui, että tämän käyttämäni langan valmistaminen lopetetaan kun ei sitä juuri mistään saanut. Tai sai, mutta ei mustana, vain muissa väreissä. 

Lanka kuitenkin riitti, koska muutenhan ei tätä postausta olisi, haha. Mutta varpaillaan todella piti ja säästeliäästi päättelyt tehtiin. 

Kivaa oli omaa hahmotelmaa tehdä, koska lennosta sai muuteltua omaan makuun. Nyt kun sitä jälkikäteen katsoo, vielä oisin muutaman kohdan eri tavalla tehnyt vaan enää ei kehtoo purkaa. Näillä mennään.

Toista puolta sitten alkaessani virkata olin ihan täpinöissäni, koska malli näytti hyvältä. Todellakin, se näytti hyvältä. Tästä nyt opin ainakin sen, että aina ei mee yks yhteen mallin kanssa. Lopputulos näytti täysin pelleltä. Ihan mikä vain pelle, mutta kamala se oli. Salaa toivon etten koskaan enää vastaavaa suunnittele enkä ainakaan toteuta!

 Puoleen väliin asti toista puolta virkkasin ja sitten tuumasin, että ei, ei se muutu silmissä yhtään paremmaksi, ei mistään kohtaan. Muokkailin mallia hieman, mutta silti lopputulos pysyi karmaisevana. Ainoaksi vaihtoehdoksi sitten jäi purkaminen. Huokaus. Se harmitti.

Sitä sitten piti toisenlainen tausta pikaisesti suunnitella ja ajatukset eivät yhtään lyöneen ideanpoikasta, joten tyydyin edellisen Marilynin toisen puolen ideoihin, pikkaisen muokaten.

Lopputulos oli omaan silmään parempi ja saajakin oli sitten sitä mieltä, että kyllä se näin on huomattavasti parempi, Vaikka laskuvirhekömmähdyksen johdosta, taustan sydän meni liian ylös, mikä ei olluttarkoitus, mutta lankojen riittämättömyyden vuoksi oli pakko uutta taustaakin muuttaa ja siinä rytäkässä laskuvirhe pääs iskemään. 

Mietin hetken jopa uudestaan purkamista, mutta päätin sitten, että saa olla, koska saajakin sen hyväksyi ja itseltä alkoi mielenkiinto lopahtaa. Sen verran oli vastoinkäymisiä tämän työn osalta eteen tullut.

Noh, onneksi ja kiitos kelle vaan, sain valmiiksi. Tyynyjä sitä vain kaipailee sisuksiin. Valmiita töitä kun olisi enemmänkin ja tähän meni viimeinen sisustyyny joka oli hamstrattu.

Loppuun vielä kaavan lopputulos. Laskuja, sydämiä ja sotkua, muutoksia ja virkattuja rivejä. Ei ollut riemulla rajaa!