Virkattu pääkallohuivi

Nonni! Innostuin sitten minäkii tästä, jälkijunassa as usual, mutta kuitenkin. Piti kokeilla. Ihan täysin "priimakunnossa" ei nyt tästä ole kuvaa kun en ole saanut itsestäni sen vertaa irti, että silittäisin huivin. Laiskimus iskenyt. Piste.

Sinänsä tämä oli haastava, koska a) en osannut lukea viivoja ja ympyröitä ohjeista b) en ole koskaan pitsivirkannut c) mulla oli liian iso virkkuukoukku. Näistä lähtökohdista kun lähdetään, ihmettelen miten olen voinut kaan saada tämän edes valmiiksi ja kyllä se ihan pikkiriikkisen on tunnistettavakin. Ja todella kiva oli tehdä!

Sen jälkeen kun ohjeen oli sisäistänyt ja tehnyt 2-3 pääkalloa, alkoi rytmi virkkaamiseen löytyä ja se sujui ilman joka silmukan tarkistusta ja miettimistä miten se menikään. Ensimmäisiä kolmea pääkalloa tein varmastikin pari iltaa, mutta loppu sujuikin sitten jo tunneissa.

 

Jollain kierolla tavalla kyllä tykkäsin tästä työstä ja sen tekemisestä paljon. En jotenkaan näe itseäni pitsivirkkaamisen aisankantajana, mutta tämä oli kivaa. Ehdottomasti voisin tehdä uudestaankin jonkun tämänlaisen, mutta pienemmällä koukulla ja kenties kivemman värisellä langalla. Mustalla, tai jopa valkoisella!

Tämän työn sain tyrkättyä jälkipolvelle ja jäin odottamaan uutta inspistä jonkin langan muodossa tehdä uus. Pitäisi vain joku kiva väri keksiä jostain. Tosin, mulla on tuossa 4 muutakin työtä kesken, jotka pitäisi loppuun saada ennen joulun antamisen aikaa, joten ehkä uusi pääkallohuivi saa odottaa vielä jonkin aikaa.

Tästähän on internetin maailman mukaan myös versio, jossa pääkallo tehdään erikseen ja liitetään sitten palat yhteen, mutta tämä oli mun mielestä paljon simppelimpi ja yksinkertaisempi tapa. Siis virkata yhteenkyytiin eikä katkoa lankoja välillä.

Jotain mallia yritin urkkia alkuun, jossa nimenomaan olisi ollut tämä erikseen kallon virkkaaminen, mutta yhden kokeilin ja huokaisten oli luovutettava. Ei sellaisessa ollut mun mielestä mitään järkeä. Ja onneksi oli joku ihana aaamerikkalainen rouva tehnyt tällaisen yhteenkyytiin -ohjeen for dummies.




Ja voi tätä riemua, valmis huivi joka odottaa pesua, venytystä ja höyrytystä! Jälleen kerran tuntuu, että olen löytänyt yhden ihanimmista harrastuksista ikinä!