Hassu viikko

Nyt on ollut allekirjoittaneella taas sellainen viikko ettei tiedä mistä alottaisi! Mielikuvitus ja alter egot heittäneet sellaista volttia, etten enää pysy pystyssä!

Kaikki alkoi siitä, että sain ystävältäni jo aikoja sitten sellaisen hiusnaamiopurkin. Nyt vihdoin sitä ajattelin sitten kokeilla. Annoin vaikuttaakin sen 10 minuuttia, mikä sanottiin maksimiajaksi purkissa. 

Huuhtelin hiukseni ja ihmettelin, miks tuntuu niin rasvaisilta ja liukkailta hiukset vielä, huuhtelin useasti ja ei. Hiukset on ihan oudot. Noh, ajattelin etten vain ole tottunut noin hienoihin aineisiin ja lopputuloksen kuuluu olla tämmöinen. Nyt on hyvät hiukset.

Vaan ei. Hiukset näyttivät kun olisi levitetty vanhat geelit ja lisätty vielä vähän öljyä rasvoittamaan hiuksia. Aivan järkyttävät. Eikä siinä mitään, piti pestä oikein 3 kertaa shampoolla, että lähti tämä rasvaisuuden tunne pois hiuksista.

Niin, fiksummat jo tajuavatkin, että totta niin! Allekirjoittanut ei ollut laittanut mitään hiusnaamiota hiuksiin vaikuttamaan useammaksi minuutiksi vaan *kirosana* rasvaa! Voidetta! Paljon.

Oli niin lähellä etten laittanut tälle ystävälleni viestiä, että mitä ihmettä sä oot mulle antanut päähän laitettavaksi. Haluatko entistä enemmän tehdä musta naurunalaisen?! Eikö normaalikäytökseni jo riitä? *hymy*. Onneksi en laittanut, olisi niin häpäissyt itseni, ettei mitään rajaa.

Sitten lehti kertoi, että tutkimustulosten mukaan yli 40v ei saisi ottaa selfietä itsestään. Paniikki. Ahdistus. Heikotus. Mitä mä teen. Kamalaa jos ei saavoipystykykeneanneta. Kuitenkin niitä *köhköh* useampi on tullut otettua joskus jopa päivittäin.

Vaan ei hätiä mitiä! Ystäväni ilmoitti, että nou proplem! Hän ottaa minusta tästä lähtien "selfiet". Ongelma ratkaistu eikä keretty edes nauttia siitä kovinkaan kauaa.

Laadimme oikein hienon työsopimuksen (tietenkään ei kahtena kappaleena) ja hyväksyimme sen virtuaalisesti whatsapissa. Ollaan niin teknologisia ja nykyaikaisia, että!




Paras osio oli kenties palkkaus.. Ja sen määrä. Saimme yhteistuumin sen viritettyä muotoon: Seikun huonot vitsit ja vihjailut, Eskon poliittinen pulina ja päättämättömyys, Eroksen rakkaus ja rusketusrajat, Aniksen apu ja  ailahtelevaisuus, Hilliksen .. no, "älä kato mun persettä!"  Mun mielestä ei paljon parempaa palkkaa voi kuvien ottamisesta saada! Sanokaa te mitä sanotte.

Tietysti laitoimme vielä erityiskohtiin, että paras (ja ainut) työntekijä mikä allekirjoittaneella (ja alter egoilla) on. Luonnollisesti luonnollisena. Työt alkaa joka maanantai, ei tarkemmin määritelty, mutta koska idolillani Tuksulla ilmestyy kaikki aina maanantaisin (eikä koskaan ilmesty), oli tämä mielestäni luonnollinen valinta työnalkamiseksi.

Ja koska nyt ollaan tässä päivässä, melkein pakahduin kun aikasemmin herrashenkilö, jonka luulin jo unohtaneeni mut, viestitteli. Hänhän kertoi teinivuosistani paljon, joskaan useampi asia on täysin mahdoton ihan aikajanallisestikin, ja herra on totaalisesti erehtynyt henkilöstä, eikä tunnu uskovan sitä *virn* lähdin mukaan tähän viestittelyyn. 

Viestittely tosin kariutui jo siihen kun totesin "hah :-D" hänen hymyilyarvosteluun. Kuulema hymyilin teininä enemmän. Olin aika loukkaantunut, koska kuvittelen olevani aika paljon enemmän hymyilevä ihminen kuin surullinen. Sellainen tasainen tylsimys, joka hekottelee jopa itsekseen.

Noh, hän ei sitten enää vastannut. Juuri kun ajattelin, että tämä on miltei pakko katsoa loppuun. Kuka, mikä ja miksi. Kun aina kertoo millainen olen hänen mielestään ollut teininä, mitä olen ollut 10 vuotta sitten ja mitä olen nyt. Täydennettäköön, että en ole koskaan tavannut ko henkilöä ja suurin osa hänen viesteistään on todella utopistisia. Siksi ystävien kesken nimitämme häntä Pupuksi.

Että millainen se teidän viikko oli? *virn