Virkatut tossut

Aina mä olen jälkijunassa, ikinä en rintamalla enkä ensiväännöissä, mutta toisaalta.. Onks välii *hymy*

Nythän sitten löysin yksinkertaisen for dummies ohjeen tossujen virkkaukseen ja eikun aatoksesta ja katsomisesta töihin. Heti alkuun on sanottava, että sen virheen (huoh, saanko koskaan tehtyä mitään ilman ensivirheitä?) tein, jotta en tuplalangalla virkannut. Olis tullut jämäkämmät ja kenties jopa entistä ehommat. Mä oon niin jääräpää ja säästeliäs.. Langoissa.


Pohjastahan se oli sitten työ aloitettava. Sitä varten utsin parikin sivua, mutta päädyin sitten alkuperäisen ohjeen pohjiin ihan silkasti siks, että olivat helpommat tehdä. Mennään aina vaan sieltä mistä aita on matalin!

 Pohjia virkkasin neljä kappaletta, jotta tulisi pehmeämpi ja jämäkämpi pohja. Ne sitten virkkasin nätisti (hihi) yhteen ja avot, tadaa ja surprise! Mulla oli kaks kappaletta pohjia.

Sitten vähän valkoista vartta varpaiden suojaksi ja sivuille. Tämä osuus harmittaa suuresti etten tuplalangalla virkannut! Voi harmittaa niin kovasti! Seuraaviin, jos ja kun, sellaiset teen, käytän ehdottomasti tuplalankaa. Ei tule enää lötköjä sitten.

Reunuksen jälkeen sitten varren teko alkoihin häämöttää. Tässä vaiheessa vielä emmin tuplalankaa, mutta ei. Ajattelin ettei lanka sitten riitä, jos näin teen ja jatkoin sitten valitsemallani tiellä. 

Vartta varten piti laskea ja puolittaa ja jakaa osat kolmeen osaan. Että tulee sitten tasaista ja kaunista.  Eikä toinen puoli varresta ala ihan väärästä kohtaa.

Sinänsä ei olisi tarvinnut mittailla yms mitä opiskeluvideolla kehoitettiin tekemään vaan yksinkertaisesti puolittaa silmukat ja sitten kärkikohdasta laskea yhtä monta kummallakin puolelle. Näin mä toisen tossun kanssa teinkin ja oli paljon näppärämpi, varmempi ja nopeampi tapa. Hetkeni ne on mullakin!

  

Sitten olikin päällysen ja iltin vuoro tulla virkkuukoukkuni kohteeksi. Näitäkin piti yhden kerran purkaa, koska ei tietenkään silmukat täsmänneet omiini. Piti taas mieltäylentävästi hieman muokata ohjetta ja tehdä pari kerrosta lisää. Mä oon niin rikollinen!

Hetken jo mietin lähetänkö mailia videon tekijälle pahoittelujen kera, mutta ajattelin, että varmaan tämmöisen vapaude  suo kun en mainitse kuka sen videon on tehnyt! Lisää rikollista toimintaa! Mutta selkeäksi on kuitenkin tullut etten mä ole tätä mallia keksinyt. *murjotus*

Virkkasin sitten päällisen ja iltin pohjaosaan kiinni. Senkin kahdesti kun yritin päättää kumpi on parempi, eikä mielikuvitusystävänikään auttaneet asiassa. Ihan itse sain päättä.

Lankojen päätteleminen oli myös haastetta, koska olen tottunut "upottamaan" langat seuraaviin kerroksiin enkä oikeastaan koskaan ole kesken työn päätellyt lankoja. Siinä sai lanka tuta muutamat rrrkleet ennenkuin tajusin kikan eikä sekään ollut enää niin tuskaista.

Seuraavaksi sitten neulalla! tekemään vauhtiviivaa sivuun. Se oli kanssa sellaista, että herrantuutilas sentään! Miksei mulla ole kunnollisia välineitä tämmöisten tekoon. Joululahjalistalle menee niin sellainen mittanauha mikä käsin rullataan, sellainen pehmeä keltainen, tiedäthän! Tylppäpäisiä neuloja isolla aukolla (ei otsoniaukolla, hihihi) sekä astetta pienemmät sakset kuin Fiskarsin keittiösakset.. Edelliset kun taisi jäädä Onnibussiin edellisellä reissulla. Tuskaa.

Mutta! Tadaa! *rumpujen päristystä* Popot alkavat kummasti olemaan valmiit. Yllätyin kuinka nopeat nämä ovat tehdä, vaikka useamman kerran jouduin purkamaankin. Seuraaviin tiedän het yks kaks mitä teen eritavalla, mutta kyllä mä olen tyytyväinen näin. Senkin arvostelija!

Koko on 37, lahjaksihan nämä alaikäiselle menevät. Ja en ymmärrä miks kuvissa näyttää, että ovat erikokoiset niin ihan ovat samankokoiset, sentilleen! Mun kännykamera haluaa pilata esteettisen nautinnon näiden kuvien katsomisessa. Ja pakottaa live-tapaamiseen.

Siinäpä se sitten on. Edestä ja päältä. Yritin omiin jalkoihin niitä koklata, mutta mun räpylät on aiiivan liian isot noihin enkä tohtinut venytellä enempiä ku pakko. Ihailkaa niitä mun sohvalla vielä, ennenkuin ne lähtevät lahjapussiin.